3. joulukuuta 2014

Yosemiten Kansallispuisto

Roadtrippimme aikana läpi Amerikan näimme yhden jos toisen kuppilan, antiikkikaupan sekä ruosteisen autonrotiskon. Tasapainona tälle olin minä erityisesti vaatinut että muutamaksi päiväksi on pakko päästä jonnekin luonnon keskelle, missä ei erityisesti tarvitse mennä katsomaan mitään erityistä, vain olemaan ja rentoutumaan. Ajomatka aina kansallispuiston laitamille sujuu suhteellisen joutuisasti valtateitä pitkin, mutta matka hidastuu loppua kohti, kun tie alkaa nousemaan ja kiemurtelemaan kohti korkeampaa ilmanalaa.

Usean yrityksen jälkeen emme päässeet vaeltamaan kertaakaan Dellsin kesän aikana, vaikka lähimmälle järvelle kävelypolkuineen olisi asutuksestamme ollut vai noin puolen tunnin matka. Californiaan reissumme viimeiselle kahdelle viikolle olimme varanneet muutaman päivän reissulle Yosemiten kansallispuistoon, joka oli noin 314 km päässä San Fransiscosta (n. 4 – 5 tunnin matka).
Suomesta ei kumpakaan meistä ollut ottanut mukaan minkäänlaisia erävarusteita, eikä niitä ollut tullut ostettua aikaisemmin reissullamme. Lähdimme matkaan hieman ex tempore-asenteella ja suuntasimme tuttuun ja turvalliseen Walmarttiin, josta löytyikin perustarvikkeet maastossa yöpymiseen. Ok-tasoiset, kesä-syys-kevät-säälle tarkoitetut makuupussit maksavat halvimmillaan n. 20 dollaria ja meidän ostamammme 4-hengen teltta maksoi n. 60-70 dollaria. Kokonaisuudessaan mukaanotettavat tavarat ruokineen maksoivat meille noin 200 dollaria (100 dollaria per naama).


Koska olimme yöpymässä yhdellä Yosemiten virallisista leirintäalueista (yöpyminen erämaassa on myös mahdollista erillistä wilderness pass-maksua vastaan), oli mukanamme vain perustarpeet telttayöpymistä varten. Hyvän listan vaellukselle otettavista tavaroista löydät esimerkiksi seuraavasta linkistä http://www.lovetheoutdoors.com/camping/checklists.htm tai yleisesti googlettamalla ”Camping Checklist”.

Telttapaikan varaaminen on erityisen tärkeää, ettei paikalle saapuessa tule ikäviä yllätyksiä. Sisäänpääsy autolla tai moottoripyörällä maksaa 20 dollaria, joka sisältää vapaan pääsyn puistoon seuraavaksi seitsemäksi päiväksi. Kuitti tulee säilyttää, sillä mikäli poistuu puistosta pääsee kuittia näyttämällä takaisin puiston tiluksille. Tarkemmat ohjeet löytyy osoitteesta http://www.nps.gov/yose/planyourvisit/feesandreservations.htm. Yosemitessa on mahdollista yöpyä usealla eri tapaa, aina telttailusta majatalo-tyyliseen hotelliyöpymiseen (katso http://www.nps.gov/yose/planyourvisit/where.htm ). Varauksia on mahdollista tehdä jo useita kuukausia ennen saapumista, ja tarkat ajat varausten tekemiseen löytyy virallisilta kansallispuiston sivuilta http://www.nps.gov/yose/planyourvisit/camping.htm. Erityisesti toukokuusta syyskuuhun varataan telttapaikat Yosemiten omien sivujen mukaan TODELLA nopeasti, erityisesti lähempänä itse Yosemite Valleytä. Yosemite Valleyssä on kuitenkin mahdollista käydä myös päiväreissulla, tosin huomioon tulee ottaa 4-5 tunnin ajomatka suuntaansa esim. San Franciscosta. Täten reissuun kannattaa ainakin varata muutama päivä.

Puiston kartta.
Yosemiten kansallispuisto on yksi ensimmäisiä virallisesti suojeltuja kansallispuistoja Yhdysvalloissa, ja on laajuudeltaan yli kolmen tuhannen neliökilometrin kokoinen. Kuitenkin suurin osa kuuluisista nähtävyyksistä on Yosemite Valleyssä, jonka läpikäyminen onnistuu helposti yhdessä päivässä, vaikkakin nähtävää riittää todellakin myös vaikka viikon vaellukselle.
Saavuimme kansallispuistoon iltapäivällä, ja koska emme olleet varanneet telttapaikkaa oli hieman uhkapeliä löytyisikö vapaata paikkaa missään puiston useista kohteista. Syyskuu on kuitenkin jo reilusti sesongin loppupuolella, joten saimme paikan lyhyen etsinnän jälkeen. Suurimmassa osassa leirintäpaikkoja ajetaan auto lähes telttapaikan viereen, joten tavaroita ei tarvitse rahdata tuhottoman kauas. Telttapaikamme oli mukavasti alueen reunalla massiivisten mäntyjen ja punapuiden juurella, mutta kuten huomasimme kannattaa teltta kasata ehdottomasti päivänvalossa, joka meiltä alkoi huveta todella nopeasti. Saimme teltan pystyyn onneksi ajoissa, ja nopean purkkiruokaillallisen jälkeen kävivät väsyneet matkaajat unten maille.

Iltapala.
Mikäli menette Yosemiteen tai johonkin muuhun kansallispuistoon Yhdysvalloissa minkä alueella liikkuu karhuja, tullaan teitä muistuttamaan jatkuvasti alueelle tultuanne varusteiden turvallisesta säilömisestä. Jokaisen telttapaikan vieressä on järeä karhunkestävä säilytyslokero, jonne tulee laittaa kaikki ruokatarpeet ja hajustetut tavarat kuten deodorantit, hammastahnat jne. Lokeroita tulee ehdottomasti käyttää erityisesti oman, mutta myös karhujen turvallisuuden takaamiseksi. Ihmisruoan houkuttelemat karhut joudutaan useimmissa tapauksissa metsänvartijoiden toimesta ampumaan, sillä niiltä on tuossa vaiheessa jo hävinnyt luonnollinen pelko ihmisiä kohtaan. Muistakaa siis tavaroiden oikeaoppinen säilöminen! Tavaroita ei myöskään kannata jättää autoon, sillä karhu repii henkilöauton helposti pilalle ruokaa etsiessään (Googlen kuvahaku tuo tästä esimerkkejä..).

Virkeänä uuteen aamuun.


Selvisimme yöstämme Yosemitessa kuitenkin ilman karhujen vierailua, mikä toi oman jännityksensä eräjormailuumme. Heräsin jo aikaisen n. klo 7 maissa etsimään polttopuita kuin kunnon lumbersexual ikään Aven vielä nukkuessa. Telttailussa on selkeästi oma hohtonsa, minkä huomaa erityisesti aikaisin aamulla vielä hengityksen höyrytessä ja auringon ollessa matalalla. Aamutoimien jälkeen pakkasimme teltan sen ainoan käyttökerran jälkeen autoon ja oli aika jatkaa matkaamme itse Yosemiten laaksoon, jonne oli vielä jonkin verran matkaa autolla.

Näkymiä auton ikkunasta.
Perus metsätie, jne.

Ajomatka itse kansallispuistoon pitää sisällään komeita näkymiä, mutta hatarat muistikuvat yläasteen maantiedonkirjoista antoivat hieman osviittaa siitä mitä oli tiedossa Yosemite Valleyssä. Jo hieman ennen laaksoon pääsyä alkaa eteen levittäytyä massiivisia maisemia metsineen, laaksoineen ja kirkasvetisine jokineen. Ensimmäiset silmäykset Yosemiten uskomattoman valtaviin graniittiseinämiin ovat kerrassaan henkeäsalpaavia, josta näkymät vain paranevat syvemmälle laaksoon mentäessä.





Sanat eivät tee oikeutta näkymille, joten alla kuvia laakson suurimmista nähtävyyksistä. Yosemite on kuitenkin nähtävä itse, jotta kallioiden valtavuuden todella ymmärtää, eikä täysin silloinkaan.
Jätimme automme vähän väliä tien viereen ottaaksemme kuvia ja videoklippejä ja näin oli tehnyt moni muukin. Laakso oli mielestämme turisteja täynnä, ja olimme siellä arki-keskiviikkona syyskuussa, eli voi vain kuvitella millainen ihmismäärä siellä on kesäisin. Ehkäpä näin sesongin ulkopuolella hyvällä säällä siellä on parempi vierailla, sillä maastossa voi kävellä rauhassa eikä vastaan kuitenkaan tule jatkuvasti ihmisiä, vaikkakin autotiellä on aina kiireistä.

Bongaa turisti pellossa.



El Capitan
Bongaa kuvasta kesy peura.


Oli peura ja toinenkin.

Laakson keskellä on pieni kylä, jossa asuvat puistonvartijat ja muu laakson henkilökunta. Laakson majatalot ovat muutamassa erillisessä rykelmässä, josta löytyvät samalla myös ruokapaikat, marketti sekä erävarustekauppa mikäli jotain on päässyt unohtumaan. Tänne on hyvä parkkeerata oma auto, sillä laakson eri asutusten välillä liikkuu shuttle-bussi, joka pysähtyy kaikkien tärkeimpien vaellusreittien kohdalla.

Laakson pohjoispäässä sijaitsee Mirror Lake, jonka koko vaihtelee pitkälti lumen sulamisvesien mukaan jotka virtaavaat ylhäältä vuorilta. Californian osavaltiossa on kuitenkin ollut äärimmäisen kuivaa poikkeuksellisesti viimeisen 3-4 vuoden aikana, mikä näkyi myös Yosemitessa. Matkalla laaksoon voi ympäröivillä rinteillä nähdä hehtaareittain kellastuneita, kuivuneita ja osin kuolleita puita. Kuitenkin itse laakso on matalammalla ja suojassa kallioiden välissä, mutta Mirror Lake oli hassu kokemus. Järvi oli kokonaisuudessaan täysin kuiva, ja veden korkeuden kosteampina vuosina saattoi helposti nähdä rantaviivasta ja massiivista, normaalisti veden pinnan alla olevista kivistä.
Telttayöpymisestä savuisina ja törkyisinä olimme salaa toivoneet pulahdusta kylmään vuoristojärveen, joka jäi kuitenkin tällä kertaa tekemättä. Näkymät olivat siltikin komeat ja matkan varrella löytyy paljon informatiivisia kylttejä, jotka kertovat alueen historiasta. Tästä kylään, jossa automme oli parkissa, oli vain muutama kilometri, eli Yhdysvalloista muuten poiketen onnistuu kävely eri paikkoihin erinomaisesti.



Metsäpolku Mirror Lakelle.






Kuivunut joki.

Mirror Lake.




Taiteilijan piti tietysti tehdä myös oma.
Koska meidän tuli kuitenkin päästä takaisin San Franciscoon ennen pimeää, oli meidän aika suunnata takaisin autollemme lyhyen patikointimme jälkeen. Ajomatka suuntaansa oli siis 4-5 tuntia, joten matkaan kannattaa lähteä hyvissä ajoin puolenpäivän jälkeen.

Yosemiten reissu oli viimeinen iso etappi matkallamme Yhdysvaltojen halki, josta palasimme takaisin San Franciscoon kuitenkin huojentuneina. Olimme nukkuneet teltassa onnistuneesti, karhut eivät olleet syöneet meitä ja emmekä olleet ajaneet autoamme rotkoon. Voiton puolella oltiin siis. Viettäisimme vielä muutaman päivän San Franciscossa ennen lentoamme takaisin New Yorkiin, jossa muutaman päivän vietettyämme olisi aika lopullisesti palata koto-Suomeen.


Kuitenkin lopuksi kerron vielä telttailuvarusteistamme, jotka tosiaan ostimme pelkästään yhtä yötä varten. Voisi sanoa että oli hieman tuhlailevaista tehdä tällainen hetken mielijohteen ostos, mutta reissun jälkeen voimme sanoa että se oli todellakin maisemien ja fiiliksen arvoista. Hostimme Lydia ehdotti meille San Franciscossa että yrittäisimme myydä kerran käytetyt varusteemme Craigslist-palvelussa, joka on jokaiselle amerikkalaiselle tuttu. Netissä oli nimi tullut minulle aikaisemmin  etäisesti tutuksi, mutta en tarkalleen tiennyt mitä se pitää sisällään.

Käytännössä Craigslist (www.craigslist.com) on maanlaajuinen osta-myy-vaihda-palsta, jossa ihmiset ilmoittavat ja etsivät tarvitsemiaan tuotteita, palveluita, keikkoja ja käytännössä mitä tahansa mitä sen käyttäjät keksivät ilmoittaa. Jätimme Lydian ohjeistamana ilmaisen ilmoituksen sivustolle, jossa hänen mukaan vastaukset tulevat todella nopeasti. Hinnoittelimme pakettimme melko vastustamattoman alhaiseksi, olihan meillä tarkoituksena ainoastaan päästä tavaroista eroon ja saada edes puolet takaisin.

Saimme vastauksen paikalliselta tyypiltä jo muutaman TUNNIN kuluttua, ja sovimme tapaamisen seuraavalle päivälle. Saimme noin puolet takaisin n. 200 dollarin sijoituksestamme, mikä ei ollut ollenkaan paha. Kaveri sai täten puoli-ilmaiseksi teltan, makuupussit sekä kuittimme Yosemiteen, joka oli siis 20 dollarin arvoinen itsessään ja vielä voimassa. Yosemiten matka saatiin siis hienosti päätökseen, jonka jälkeen kävimme vielä Friscon näkemättä jääneet nähtävyydet läpi.

19. lokakuuta 2014

San Francisco

No jopas onkin nyt tullut pitkiä taukoja tähän kirjoittamiseen. Sitä tämä arki nyt sitten on, ei enää ehdikään vain istumaan päivät pitkät tietokoneen ääressä (eikä ole enää pitkiä ajomatkoja, joiden aikana pystyi käyttämään joutoajan kirjoitellen)! Mutta olen kuitenkin sinnikkäästi päättänyt viedä tämän blogin kunnialla loppuun, ja kirjoittaa vaikka näin jälkikäteen tarinan loppuun. Eli palataanpas taas pari viikkoa taaksepäin Kalifornian lämpöön!

Highway 1 oli takana ja San Franciscon alueelle saavuimme alkuillasta 20. syyskuuta. Viimeisen tunnin ajoimmekin jo pitkin periferioita ja kaupungista toiseen, sillä San Franciscon lahden ympäristö on käytännössä monta kaupunkia yhteen sulautuneena, aivan kuten Los Angelesissakin. Erona tosin on se, että täällä kaupungit ovat vieri vieressä aivan kuin kaupunginosat, ja julkinen liikenne kulkee! Meidän tiemme vei ensimmäiseksi yöksi Oaklandin kaupunkiin, jonne Losin isäntämme Pat oli myös päätynyt ja kutsui meidät ystäviensä kotibileisiin. Samalla selvisi, että voisimme myös jäädä sinne yöksi. Illan emännät olivat Alyssa ja Carrie, jotka toivottivat random-suomalaiset lämpimästi tervetulleeksi. Heidän kämppänsä oli kaunis ja kodikas, ja pihalla oli myös oma patio, johon illan aikana tehtiin nuotio! Ai niin, ja toki jokaiseen juhlavarustukseen kuuluu pinkki jääkarhu!

Jäitä drinkkiin, anyone?


Patio oli vielä alkuillasta tyhjä.
Tuon enempää en kuvia muistanut ottaa, sillä toki juhlissa seurustellaan, eikä pyöritä kamera kädessä. :)

Juhlaväkeä riitti myöhään yöhön, muutamat jäivät jopa aamuun asti. Illan aikana tehtiin uusia tuttavuuksia ja vaihdeltiin mielipiteitä ja tarinoita. Saimme uudet jenkkiystävämme sekaisin ihmetyksestä viimeistään siinä vaiheessa, kun kerroimme, että joulupukki asuu Suomessa! Kaikin puolin erittäin mukava aloitus meidän San Franciscon valloitukselle! Ja taas saatiin todeta tämä useaan otteeseen vastaan tullut puoli amerikkalaisista: on ne vaan niin ystävällisiä!

Aamu valkeni laiskasti, ja kollektiivista krapulaa hoidettiin aamuskumpalla sekä munakokkelilla. Olimme edellisillan aikana myös löytäneet couchsurfing-isännän seuraavalle yölle! Siirryimme iltapäivän aikana naapurikaupunkiin Berkeleyyn, ja tyttöjen luota matkaa seuraavan isäntämme luo oli vain kymmenisen minuuttia. Kätevää! Hostimme oli romanialainen Emanuel, IT-nörtti joka harrasti myös vaellusta ja purjehdusta! Koska yöunet olivat jääneet vähiin nyt jo kaksi yötä putkeen, päätimme ottaa nokoset sillä välin kun hostimme lähti iltalenkille.

Herättyämme mies oli edelleen poissa, joten otimme auton alle ja päätimme lähteä vilkaisemaan Golden Gate -siltaa. Tai no niin oli tarkoitus, mutta ajoimme vahingossa kukkuloille menevän risteyksen ohi ja ennen kuin edes tajusimme, olimme jo sillalla matkalla itse San Franciscoon. Autoileville reissaajille tiedoksi: kaupungin suuntaan mennessä jokaisella sillalla on tullimaksu, joka on viikolla 4 $ ja viikonloppuisin 5 $. Yritimme neuvotella tullitädin kanssa, että ajoimme vahingossa ohi, mutta koska emme silti pystyneet välttämään maksua, päätimme, että no mennään nyt sitten itse kaupunkiin.


Siellä se näkyy, hihihi!

Ajelimme umpimähkään ympäri keskustaa ja ihastelimme kaupungin arkkitehtuuria sekä tietty niitä kuuluisia mäkiä. Lopulta löysimme vapaan parkkipaikan mäen päältä Alta Plaza -puiston vierestä ja jatkoimme matkaa jalan. Tajusimme, ettemme olleet syöneet mitään sitten aamiaisen, joten otimme suunnaksi kaupungin pohjoisrannikon. Tie vei alaspäin kohti rannikkoa ja lopulta päädyimme Chestnut Streetille, josta löytyi aivan loistava hampparipaikka Super Duper! Viisi tähteä ja suosittelut ainakin vegeburgerista! :) Kyseessä on ilmeisesti paikallinen ketjuravintola, joten löytyy myös muualta San Franciscosta.

Tuonne alas käveltiin.
Masemia matkan varrelta.





Kadun varrella riitti muutenkin vilskettä kahviloissa ja ravintoloissa (miltä kuulostaa esimerkiksi baari nimeltä The Tipsy Pig?). Poikkesimme hassuun kirjakauppaan jonka nimi oli yksinkertaisesti Books Inc. Kaupasta löytyi kirjojen lisäksi kaikkea hassua oheistavaraa, eikä tällaisen krääsäaddiktin tarvinnut tietenkään lähteä kaupasta tyhjin käsin...

Väsymys painoi edelleen, joten päätimme palata autolle ja Emanuelin luo. Harmi vain, että tällä kertaa suunta vei ylös kukkuloille automme luo. Huhhuh, ilmankos porukka tuntuu olevan San Franissa niin sporttista! Eihän noita mäkiä muuten jaksa könytä ylös ja alas!

Näkymiä matkan varrelta.

Takaisin Berkeleyhin mentiin toki Golden Gate -sillan kautta, joka oli meidän alkuperäinen kohteemme!


Vihdoin kunnon yöunet nukuttuamme hyvästelimme seuraavana aamuna hostimme ja veimme automme parkkiin muutaman korttelin päähän, jossa yöpyisimme seuraavan yön. Tommi oli siis tehnyt parin päivän takaisissa bileissä tuttavuutta erään Miken ja tämän kämppiksen Dallasin kanssa, jotka kutsuivat meidät heidän luokseen yöksi, joten kutsu otettiin ilolla vastaan. Taas tätä verkostoitumista! Pysyisimme siis Berkeleyssä vielä toisen yön, mutta paloimme kuitenkin halusta mennä tutkimaan San Franciscoa myös päiväsaikaan, joten nappasimme metron takaisin kaupunkiin ja jäimme pois Powell Streetin metroasemalla, josta seurasimme erään tytön meille bileissä neuvomaa reittiä kohti Union Squarea ja sieltä läpi Chinatownin.

Wanha kunnon raitiovaunu!
Kulkuvälinettä toisen perään.


Union Square


Portti Chinatowniin


Nyt seuraa kuvakollaasia Chinatownista:











Lounaat söimme kiinalaisittain ja hetken karttaa tutkittuamme päätimme ottaa suunnaksi koillisrannikon laiturit, jonne oli kävellen parinkymmenen minuutin matka. Matkan varrella pysähdyimme City Lights -kirjakaupassa, joka ainakin Lonely Planetin mukaan oli kuuluisa kuin mikä. Noh, tiedä häntä, mutta onpahan nähty!







 

Tie vietti koko ajan hieman alaspäin pitkin Broadwayta samalla kun satamalaiturit lähenivät. Laitureita on koillis- ja pohjoisrannikkoa pitkin yhteensä 45, joista laiturit 39 ja 45 lienevät ne kuuluisimmat. Meidän matkamme alkoi laiturilta 9 kohti pohjoisrannikkoa. Siinä kävellessämme sai olla tarkkana, ettei jäänyt lenkkeilijän tai pyöräilijän alle! Osa laitureista toimii edelleen alkuperäistarkoituksessaan, osa taas on muutettu ravintoloiksi ja kahviloiksi, ja olipa yhdessä tiedemuseokin! Mikäli mielii mennä Alcatraziin, niin laivat lähtevät laiturilta 33.




Rantabulevardi Embarcadero
Laituri numero 7 ja taustalla Oakland Bay Bridge.


Coit Tower

Laituri 27 ja luksusristeilijä.

Pieni vinkki pahamaineiselle vankilasaarelle halajaville: varatkaa liput viimeistään 3 viikkoa etukäteen! Kävimme nimittäin huvin vuoksi tsekkaamassa, milloin lähtisi seuraava vapaa laiva, ja tämä päivä olisi ollut puolentoista viikon päästä. Eli eritoten sesonkiaikana liput pitää hankkia hyvissä ajoin! Vuonna 1963 käytöstä poistettu vankila kuuluu nykyään kaupungin suurimpiin nähtävyyksiin, mutta päätimme jättää sen tällä kertaa väliin rahan- ja ajanpuutteen vuoksi. Lippujen hinnat muuten sitten ovat 30 $ ja ylöspäin, mikäli saarelle mielii.




Laituri 39 on turistitarkoitukseen pyhitetty kauppalaituri kahviloineen ja krääsäkauppoineen, mutta auringon laskiessa laituri ja maisemat olivat kyllä komiat! Niin, ja 39 on kuuluisa myös merileijonistaan, jotka majailevat omilla pikku laitureillaan ympäri vuoden viihdyttämässä turisteja. Kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa:

















Alcatraz näkyy keskellä.
Golden Gate ja auringonlasku
Merileijonat

Ilta alkoi viiletä ja pakenimme merituulta Boudin Bakery -leipomon kahvilaan, joka sijaitsi aivan laituri 45:n edessä. Tämä laituri tunnetaan paremmin nimellä Fisherman's Wharf, ja on yksi kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä ravintoloineen ja kauppoineen. Täällä syöty kala on varmasti tuoretta! Emme kuitenkaan jääneet kiertelemään sen enempää, vaan päätimme ottaa legendaarisen köysiraitiovaunun takaisin keskustaan metrolinjan varrelle. Noh, tämä ei ollutkaan niin yksinkertaista, sillä noin viidelläkymmenellä muullakin oli sama idea. Hetken ratikkajonoa pällisteltyämme totesimme, ettei odottelu ole sen arvoista, vaan tyydyimme muutaman vuoden uudempaan malliin, joka oli myöskin erittäin nostalginen kokemus (ja maksoi meiltä molemmilta yhteensä vitosen).


Fisherman's Wharf

Pääsimme takaisin metrolinjan varteen ja otimme Embarcaderon asemalta suunnan kohti Berkeleyn pohjoisosaa, jossa seuraava yöpaikkamme sijaitsi. Mike ja Dallas asuivat kahden kissansa kanssa poikamiesboksissa erittäin hämärällä asuinalueella. Vähän jännitti parkkeerata meidän Hulkimme talon eteen, jonka takapihalla tummaihoiset naapurit tappelivat... Noh, selvittiin kuitenkin hengissä!

Pojat olivat ystävällisiä ja tarjosivat meille illallistakin. Emme kuitenkaan jaksaneet valvoa kovinkaan myöhään tuntikausien kävelyn ja kiertelyn jälkeen, joten siirryimme pian sohvalle ja sitä myötä höyhensaarille. Noh, kämppää ei vissiin oltu ihan hetkeen siivottu, sillä kissa-allerginen Tommi alkoi samantien oireilemaan kissankarvoista, joiden keskellä nukuimme. Aamulla olikin pakko lähteä jatkamaan matkaa heti kuin mahdollista.

Seuraava etappimme olikin Yosemiten kansallispuisto, jossa vietimme yhden yön nukkuen teltassa, mutta tästä Tommi kirjoittaa myöhemmin oman postauksensa, sillä tämä oli herralle matkan kohokohtia! Eli to be continued! :)

Takaisin kaupunkiin saavuimme keskiviikkoiltana 24. syyskuuta. Vieläkö muistatte Los Angelesin synttärisankari Suen ja hänen San Franciscossa asuvan ystävänsä? Noh, verkostoituminen kannatti taas, sillä tämä Suen ystävä Lydia kutsui meidät yöksi, ja hän asui tällä kertaa itse San Franciscon kaupungissa! Lydia toivotti meidät ystävällisesti tervetulleiksi ja tarjosi väsyneille telttailijoille ruokaa ja viiniä, sekä ne tärkeimmät: lämpimän suihkun ja pehmeän patjan! Merijalkaväessä palvellut ja nykyään pr-hommien parissa työskentelevä Lydia oli erittäin mukava ja kiinnostunut meistä ja matkastamme. Myös hänen siskonsa oli käymässä kaverinsa kanssa, joten hulinaa riitti. Ai niin, ja heilläkin oli kaksi aivan ihanaa kissaa!

Kahdesta ujosta kissasta se ei-ihan-niin-ujo.
Kunnon yöunista saimme energiaa lähteä vielä ottamaan kaikki irti viimeisestä päivästämme San Franciscossa. Otimme heti aluksi suunnan kohti Castroa, joka on tunnettu kaupungin homokaupunginosana. Sieltä lähti liikkelle muun muassa Harvey Milkin kampanja 70-luvulla. Castrossa kieltämättä näkyi vähän kaikennäköistä...

Castron pääkatu, Castro St.






Sausage factory

Hand Job nail & spa, ja vieressä Harvey Milkin valokuvaamon tiloissa nykyään Human rights campaign -toimisto.




LGBT hall of fame
Frozen sing-a-long, anyone?


Hippikaupunginosa Haight-Ashbury oli seuraava pysäkkimme. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme pitkin pääkatua Haight Streetiä. Söimme herkulliset lounaat 1428 Haight -ravintolassa ja jatkoimme matkaa. Valitettavasti parkkimittarimme ei jättänyt meille paljonkaan kiertelyvaraa, vaan jouduimme palaamaan jo tunnin päästä takaisin autollemme. Lähellä olisi ollut massiivinen ja kuuleman mukaan kaunis Golden Gate park, jonka joduimme tällä kertaa jättämään välistä. Ensi kerralla sitten!











Lounastaessa keksimme lähteä etsimään Banksyn kuuluisia graffiteja ja otimme suunnaksi niistä lähimmän Valencian kaupunginosassa, mutta tuokion etsinnän jälkeen totesimme pettyneinä, että teos lienee peitetty uudella maalikerroksella. Ihastelimme hetken komeita taloja ja palasimme äkkiä autollemme, ennen kuin kukaan ehtisi tajuta jättäneemme sen sakkopaikalle.







Kävimme ottamassa pikatorkut Lydian kämpällä ja päätimme käydä vielä ihastelemassa viimeistä kertaa Golden Gate -siltaa. Aurinko oli ehtinyt jo laskea ja ilta pimeni siinä ihmetellessä, mutta onneksi kamerajalustalla ja pitkällä valotusajalla sai silti kelpo jälkeä aikaan!




Yksi olennainen kohde oli vielä nähtävä: maailman kiemurtelevin tiepätkä Lombard Streetillä! Emme uskaltautuneet ajamaan kyseistä tienpätkää vuokra-autollamme, vaan tyydyimme ihmettelemään näkyä alhaaltapäin.


Näin oli San Franciscon reissumme saatu kunnialla päätökseen, ja pakko sanoa, että ainakin allekirjoittanut ihastui kaupunkiin ikihyväksi! San Franciscosta jäi erittäin nuorekas ja eurooppalainen kuva, eikä kaupungin arkkitehtuuria voi kuin ihastella! San Franissa kierrätetään, kuljetaan julkisilla ja pyörillä sekä syödään terveellisesti. Muutaman kerran piti ihan muistuttaa itsenäni, että olemme tosiaan edelleen Yhdysvalloissa. Ehkä juuri tämän takia ihastuinkin kaupunkiin?

Viimeinen aamu koitti, ja Lydian tekemän herkullisen aamupalan jälkeen oli aika pakata kamat autoon viimeistä kertaa ja suunnata kohti lentokenttää. Hyvästelimme mahtavan emäntämme ja ihanan San Franciscon, tankkasimme matkalla tankin täyteen ja jätimme jäähyväiset uskolliselle Thorillemme. Seuraava, ja vihdoin viimeinen etappimme, New York, odotti!

- A

Ps. Ai niin! Mikäli mielii katsoa samoja maisemia, joissa ajoimme koko syyskuun, niin tällä hetkellä telkkarissa pyörii Ville Haapasalon oma Route 66 -sarja, Haapasalo goes America. Tähän mennessä tulleet jaksot voi katsoa jälkikäteen Ruudusta. Ville tosin näkyy kokeilleen kakkea erikoista, ja päätynyt muun muassa jokilaivan rattiin sekä tuomaroimaan painiottelua. Wtf?!