29. heinäkuuta 2014

Smile like Fonzie

Oho nyt on jo melkein elokuu, joten pitänee hieman kuroa umpeen tätä postausten välistä aikaa.

Edellinen päivitys jäi Mt. Olympusta edeltäviin päiviin, joten jatketaas vaikka siitä!

Sinne tosiaan mentiin Tommin, Tomin ja Aleksandrin voimin. Pitihän se Noahin pahin kilpailija käydä katsastamassa, ihan siis vaan tieteellisistä syistä, kröhöm. Ja kun entertainment cardiimme sisältyi yksi ilmainen kokeilu, niin mikä jottei!

Tästä sisään, taustalla näkyy lasten vesitouhuhökötys.
Pari kivaa slaidia oli.
Jättiaaltoallas.
Taustalla näkyy Hades.
Paikka on rakennettu näyttävästi kahisevaa säästämättä, joten puitteet ovat kieltämättä sen mukaiset! Puisto jakautuu vesipuistoon ja huvipuistoon, mikä on toki suuri etu asiakkaille, jotka haluavat kokea molemmat. Aloitettiin kuivemmalta puolelta, eli huvipuistolaitteista, mikä käytännössä sisälsi ainoastaan kolme vuoristorataa ja muutaman autoradan (sekä lasten laitteita). Muista hurjemmista laitteista olisi pitänyt pulittaa lisämaksua kympistä alkaen per perse (plus verot, tietenkin), joten tyydyttiin pelkkiin vuoristoratoihin. Taktisesti aseteltuna nämä etenivät kevyemmästä hurjempaan, ja kirsikkana kakun päällä oli suuri ja mahtava Hades, jossa tuli ehkä ihan muutaman kerran kiljuttua. Tähän malliin:


Sitten oli aika heittää vaatteet kaappiin ja lähteä testaamaan se märempi puoli (kuulostipas härskiltä). Vesiliukumäet eivät kyllä todellakaan vetäneet vertoja Noahin vastaaviin ja hengenpelastajat olivat yksi iso vitsi. Pyh ja pah, meillä sentään on joku standardi! Plussaa tosin Mt. Olympukselle täytyy antaa sisävesipuistosta, jossa vesi oli lämmintä ja sisälsi myös ainoastaan aikuisille sallitun porealtaan. Mitä nyt vähän virtsanhajua leijui ilmassa. Ainiin, ja pojat innostuivat jättiaallosta!

video

Tuota päivää seurasi sitten omalla kohdallani vain yksi työpäivä, jonka jälkeen olin taas (ylimääräisellä) vapaalla. Tällä kertaa en tehnyt suurempia suunnitelmia ja kaikilla muilla oli jo omansa, joten päädyin veneilemään koko päivän Tommy Barttletin suomivahvistuksen kanssa tuossa meidän kotijärvellä. Barttletin työntekijät saavat siis ilmaiseksi sellaisen ponttoniveneen käyttöön, joten pitihän tämä kokea, varsinkin kun nouto oli meidän kotilaiturilta!

Kaikilla oli niin mukavaa.
Ankkakavereita.


Pysähdyttiin järven toisella puolella.
Kotitalo järveltä katsottuna.
Telakoiduttiin Tommy Bartlett Show'n taakse ja nautittiin viihteestä.
Onko tää nyt sitä kaljakelluntaa?
Iloinen kuski.
Noudettiin Harborista hieman lisää porukkaa.

Sitten oltiinkin ahkerasti töissä, kunnes koitti maanantai 21. päivä, jolloin juonimme itsemme Tommin ja Oton kanssa paria tuntia aiemmin töistä kotiin ja painuimme äkkiä vähän virkistymään ja pakkaamaan, sillä sitten koitti lähtö kohti Milwaukeeta! Kuskinamme ja oppaanamme oli Matt, jonka veljen Jonin luona olimme yötä. Perille päästiin vasta iltamyöhään, joten se ilta meni lähinnä Jonin kämppää ihmetellessä, mutta tiistaina lähdettiin hyvissä ajoin aamupalalle ja viinakaupan kautta rannalle nauttimaan porottavasta auringosta. Pojat heittelivät frisbeetä ja pelailivat lentopalloa, ja lopuksi rakennettiin hiekkalinnake.

Jon ja Jonin kämppä.
Michigan-järven rannalla.

Arkkitehdit työn äärellä.
Kun ihoa oli käräytetty tarpeeksi, suuntasimme kaupan ja kämpän kautta Amerikan hienoimmaksi äänestetylle baseball-stadionille, sillä Mattin veljen kautta saimme ilmaisliput illan Brewers vs. Cincinnati -peliin. Kuten asiaan kuuluu, saavuimme paikalle hyvissä ajoin kolme tuntia ennen peliä, sillä paikalliseen urheilukulttuuriin sisältyy olennaisena osana tailgating, eli parkkipaikalla grillaus ja nesteytys ennen peliä. Wikipedia tietää. Meitä oli lopulta ainakin neljän autolastillisen verran porukkaa, lähinnä siis Jonin kavereista ja meistä eksoottisista ulkomaalaisista koostuva sekalainen seurakunta. Grillailtiin, juopoteltiin, pelailtiin pelejä ja tutustuttiin. Itse peliä mentiin seuraamaan vasta puolivälin jälkeen, sillä onhan se baseball nyt aika tylsää katsottavaa. Sisälle päästiin juuri kreivin aikaan myrskyn alta pois, ja illan päätteeksi katsomo nousi seisoen huutamaan, kun Brewers vei voiton kotikatsomon edessä.
Kaupunkinäkymää Jonin kämpiltä.
Kalja oli kylmää.
Grilli kuumana.
Perinteisiä tailgating-aktiviteetteja.
Ruokoo. Vasemmalla Otto, takana Matt.
Tailgating like a boss.
Areena ja halleluja-pilvet.
"Lisää kuvateksti"

Eeppiset myrskypilvet.
Tuomiopäivän tunnelmaa.

Voitto kottiin, fireworks!
Iltaa jatkettiin keskustaan, jossa oli tarkoitus mennä tarkastamaan kuuluisa Safe House -baari, joka on vakoojateemaisesti rakennettu, sokkelomainen ja täynnä piilotettuja viestejä ja yllätyksiä, mutta Mattin vielä ollessa 20-vuotias, eli alaikäinen, päätimme ettemme jätä poikaa yksin ja suuntasimme Jonin kämpille.

Keskiviikkona heräiltiin taas hyvissä ajoin aamupalalle, josta siirryimme hieman tutustumaan kaupunkiin. Kävimme kolmikerroksisessa, jättimäisessä antiikkikaupassa, josta suuntasimme keskustaan ja tutustumaan joenvarsiympäristöön. Siinä kulkiessamme pitkin jokea kukas muukaan tuli vastaan, kuin vanha lapsuuden ihastukseni Fonzie! Thumbs up! Tästä sitten tulikin yllättäen koko loppureissun teema...

Varrella virran.
"Act casual."

Fonzie!

Fonzfie



Matkan varrelle sattui myös tämä kuuluista Safe House, jonne menimme nyt rauhassa tutkimaan paikkoja. Ja niitähän oli! Yksityiskohtaa yksityiskohdan jälkeen, pikku ansoja ja salaovia. Veikkaan, että jossain internetin uumenissa joku pitää listaa kaikesta katseilta piilotetusta salakoodistosta ja agenttimateriaalista.

"International Exports, Ltd."
Suomi mainittu, torilla tavataan!
Nyt vähän jäskättää.

Aasia-nurkkaus.
Miesten vessa?
Whoa, eipäs olekaan.


Pöytäliinat teeman mukaan.

Taustalla Checkpoint Charlie.

Naisten vessasta bongattua. Uskallatko nostaa sydäntä?
Vakoojakartta.
Salaovesta ulos.
Päivän päätteeksi sanoimme Jonille nopeat heipat, ja suuntasimme takaisin Dellsiin. Kyllä nukutti hyvin päivän päätteeksi!


Tätä reissua onkin nyt seurannut monen päivän työputki, kun vaihdoimme Tommin kanssa lauantain vapaat työpäiviksi, sillä puisto on tosiaan auki enää 35 päivää! Alkaa hieman kuumottamaan jo syyskuun road trip, joten se motivoi nyt olemaan ahkerasti töissä. Lauantain päätteeksi järjestettin Kahuna Swim Night vol. 2, joten taas kerran hengenpelastajajengi valtasi aaltoaltaan. Kuvat ovat jälleen peräisin Jannin kamerasta.

Tommi skarppina.
Kuinka monta hengenpelastajaa mahtuu yhtä aikaa aaltoaltaaseen?
Abby esittelee taitojaan.
Suomi edustaa.
Lentävä puolalainen. 
Noah-akrobatiaa.


Vahtijoukko.
Eilisilta olikin sitten jännempääkin jännempi, kun koitti kauan odotettu Lifeguard Olympics! 15 joukkuetta, kussakin 8 hengenpelastajaa, 14 eri spottia managerien johdolla tehtävineen, ja lopuksi yksi voittaja. Meidän Hippo-tiimimme koostui kolmesta eri kansallisuudesta: Suomea edustimme minä, Tommi ja Janni, Ukrainaa Naz, Anton ja Alex sekä Bulgariaa Galen ja Vlad . Tehtävät eri spoteissa vaihtelivat laidasta laitaan. Oli mm. rotaatio-aikajuoksua, piilotettujen esineiden etsintää, tietovisaa, muistipeliä, spinal-pelastusta silmät sidottuina, pelastusliivien järjestelyä, tajuttoman pelastusta samalla kun "humalaiset" managerit häiriköivät ympärillä, tuubien heittelyä ja kasaamista, ensiapulaukun tarkistusta, hengenpelastajauniformun riisumista ja pukemista, sekä välipalaksi pitsaa! Kaiken kaikkiaan koko touhuun kului kolmisen tuntia, ja voittajaksi suoriutui The Goats, joka koostui enimmäkseen amerikkalaisista kisailijoista. Meidän Hiphopopotamus ylsi upeasti pronssisijalle! Hyvä myö!

Snow Karol & 7 dwarfs (hopeasija).
Kolumbian tiimi.
Turkkilaiset. 
Tyler, yksi managereista.
Nazin osuva paita ja onnistunut photobomb.
Suomalais-amerikkalainen tiimi ylsi sijalle viisi.
Nolan, yksi managereista.
Pronssitiimi Hiphopopotamus!
Lisää turkkilaisia.
Ready, set, NOAH!!!
Tästä lähteekin sitten pikkuhiljaa viimeinen työkuukausi käyntiin, ja vielä on luvassa mm. meidän talotiimien voittajakisan kiri, sekä kesän päättävä lifeguard-juhlaillallinen. Tällä mennään!

Ps. Mulla (ja muutamilla pojilla) on uusi harrastus:

State quarters. 30/50, sekä muutama erikoiskolikko.