Vegasin tomut ja neonvalot jäivät taakse, kun siirryimme sivistyksestä keskelle ei-mitään. Kirjaimellisesti.
Otimme siis suunnan kohti Las Vegasin pohjoispuolella sijaitsevaa Kuolemanlaaksoa. Matkaa sinne kuluu parisen tuntia, jonka aikana kannattaa hyvissä ajoin muistaa tankata tankki täyteen! Sillä seuraava bensa-asema löytyy vasta parinsadan mailin päästä.
Maisemat muuttuivat karuiksi jo kauan ennen kuin saavuimme virallisesti luonnonpuiston alueelle. Söimme lounaat ja tankkasimme matkan varrella Pahrumpin pikkukaupungissa, josta jatkoimme kohti puiston kaakkoispuolta Death Valley Junction -kylän kautta pitkin 190-tietä. Hauska fakta: kyseisen kylän populaatio on 3, ja sisältää loogisesti muun muassa oopperatalon!
Maisemia tien varrelta.
Puistoon on oletettavasti jokin sisäänpääsymaksu, mutta maksukopille tultaessamme missään ei lukenut hintaa eikä kopissa ollut ketään, joten jatkoimme matkaa odottaen, että ehkä vastaan tulee myöhemmin toinen koppi. Noh, eipä tullut, joten saimme ilmaisen visiitin!
Kuolemanlaaksoon mennessä on ehdottoman tärkeää muistaa, että täällä ollaan tosiaan keskellä erämaata, joten kännykät eivät toimi ja lähimmät palvelut ovat satojen kilometrien päässä. Kannattaa siis varustautua hyvin! Nesteytyksestä on erityisen tärkeää pitää hyvä huoli, sillä meidän siellä ollessamme lämpömittari näytti 108°F, eli 42°C. Käynti kannattaakin meidän tavoin sijoittaa myöhäiseen iltapäivään, jolloin mittari on jo laskenut hieman keskipäivän 50°C keskilämpötilasta eikä aurinko porota enää niin korkealta. Ei sillä, kyllä se edelleen porotti helvetillisesti vaikka auringonlaskuun oli enää tunti. Kuolemanlaaksossa on muuten myös aikanaan mitattu maailman kuumin ilmalämpötila, 56,7°C.
Ensimmäinen pysäkkimme oli Zabriskie Point, jossa kuumuus löi vasten kasvoja samantien auton oven auetessa. Sadan metrin nousu kukkulalle tuntui ainakin tunnin pituiselta polttavassa kuumuudessa. Ei sillä, näkymät olivat kyllä komeat!
Matkamme jatkui laakson ainoan sivistyksen keskittymän Furnace Greekin eteläpuolelta tielle 178 kohti eteläistä uloskäyntiä. Kyseisestä kylästä löytyy muun muassa hotelli ja golfkentät. En tosin ymmärrä, kenen mielestä loma Kuolemanlaaksossa vastaa ideaalia lomamatkaa...
Sivistystä! Mitä ihmettä?
Mikäli suunta vie kohti Shoshonen pikkukaupunkia, kannattaa ehdottomasti ajaa parinkymmenen kilometrin pituinen Artist Drive, joka on yksisuuntainen kallioiden välissä mutkitteleva pikkutie. Tie on tosiaan yksisuuntainen, joten tästä suunnasta tullessa se vie hieman taaksepäin, mutta näkymät ovat uskomattomat! Kalliot ovat tässä osassa laaksoa erityisen monenvärisiä ja -muotoisia, joten näky on kuin taiteilijan siveltimestä.
Autophotoshoot.
Matkan varrella olisi ollut mm. Golden Canyon -kanjoni, mutta päätimme skipata tämän varmasti tosi hienon näyn. Kuumuus oli yksinkertaisesti liikaa, ja pysyimme mieluummin ilmastoidussa autossamme.
Kultainen kanjoni. Ei menty.
Viimeinen pysäkkimme ennen kuin ilta pimeni oli Badwaterin suola-allas, jossa laakso on 86 metriä merenpinnan alapuolella. Suolamuodostelmat muuttuvat jatkuvasti tuulen mukana, tältä se näytti tällä kertaa:
Kuolemanlaaksossa paikoilla on muuten hauskoja nimiä, kuten Devil's golf course, Devil's cornfield tai Dante's view (koska näkymä on sattuneesta syystä kuten Jumalaisesta näytelmästä).
Puistosta tultiin ulos auringon jo laskettua pienen Shoshanan kylän kautta, jonka populaatio on virallisesti 31, mutta käytännössä koko kylä on yhden perheen omistuksessa. Kylästä löytyy kuitenkin pieni kauppa ja (ylikallis) bensa-asema! Tästä tie vei halki totaalisen pimeyden kohti Los Angelesia, jonne saavuimme vasta reippaasti keskiyön jälkeen.
Ihailtuamme auringonlaskun Grand Canyonilla, aloitimme matkamme kohti Las Vegasia. Pian olikin pilkkopimeää. Moottoritiellä ajaminen yöllä on väsyttävää hommaa, sillä minkäänlaista etenemisen tunnetta ei ole ja ainoa näky on edessä oleva tie... huoh.
Kuitenkin puolenyön aikoihin kertoivat tienvarsikyltit Las Vegasin lähestymisestä. Matkalla oli myös Hooverin pato, joka oli valitettavasti jo tuolloin kiinni, päätimme Aven kanssa vierailla siellä seuraavana päivänä. Koska Sennin ja Oonan bussi lähti jo kello 7 aikoihin aamulla, oli meillä kiire Las Vegasiin. Koska kello oli jo reilusti yli puolen yön, päätimme pysyä hereillä aina aamuun asti ja tutustua kaupungin yöelämään.
Kaikki jenkkiystävämme kertoivat meille, että Las Vegasiin kannattaa saapua ehdottomasti pimeän laskeuduttua, joten myöhäinen saapumisemme sopi tähän mainiosti. Matka oli ollut aina Hooverin padolle asti pelkkää pimeyttä, mutta pian padon jälkeen avautui moottoritieltä henkeä salpaava näkymä alla olevan laakson valomereen, jollaista kukaan meistä ei aikaisemmin ollut nähnyt. Ensimmäisenä mieleen tulivat tulevaisuuden sci-fi-elokuvat, sillä kaupunki levittäytyi lähes silmänkantamattomiin ja kuuluisa the Strip kasinoineen, hotelleineen ja muine nähtävyyksineen erottui jo kaukaa.
Siellä se siintää!
Liikkuvasta autosta on hankala saada tarkkaa kuvaa.
Ensitöiksemme suuntasimme juurikin the Stripin eli Las Vegas Boulevardin alkuun. Keskellä menee sopivasti monikaistainen tie, joka oli vielä yöaikaankin ruuhkainen. Näkymät tieltä ovat kuin suoraan elokuvasta; vilkkuvat neon-kyltit, massiiviset hotelli-kompleksit mitä mielikuvituksellisimpine arkkitehtuureineen, palmupuut ja ohitse jylisevät urheiluautot pistivät jokaisen meistä haukkomaan henkeään. Heti Stripin alkupäästä löytyy keskiaika-teemainen The Excalibur, valtavan lasipyramidin muotoinen Luxor Egypti-teemoineen sekä totta kai kuuluisa The Caesar’s Palace. Hotellikasinot olivat toinen toistaan loistokkaampia ja jokaiseen pääsi kävelemään sisään vapaasti, sillä halusivathan kasinot maksimoida asiakasmääränsä.
Näkymiä autosta.
Ihmeteltyämme Strippiä aikamme päätimme etsiä parkkipaikan, joka löytyi yllättävän helposti eräältä sivukadun massiivisista avoimista parkkipaikoista (ja vielä ilmaiseksi). Parkkipaikkamme vieressä oli myös valtava High Roller maailmanpyörä, joka on suurempi kuin Lontoossa sijaitseva the London Eye. Jo heti alkuun Las Vegas näytti meille kyntensä ja paikkaan oli selkeästi laitettu miljoonia ja taas miljoonia dollareita.
High Roller.
Caesar's Palacen suihkulähteitä.
Las Vegas ei ole ehkä miellyttävin paikka puolenyön jälkeen, vaikkakin turvallinen se on varmasti, etenkin Stripillä. Tästä pitivät huolta normaalit sekä hevospoliisit, jotka meidänkin silmiemme edessä hätyyttivät humalaisia jonnekin. Epäilemättä kaupungissa, joka on rakennettu kostean huvin ja uhkapelaamisen ympärille, onkin tarkoituksella mittavat poliisivoimat. Kännikaloja ohitellen kävelimme pitkin Strippiä ihaillen lukematonta määrää erilaisia rakennuksia, jotka sisälsivät mitä mielikuvituksellisempia baareja, yökerhoja ja kauppoja.
Ratsupoliisit ja väärin parkkeerattu auto.
Venetian gondooleineen.
Caesar's Palace
Erityisesti iltavalaistuksessa näkemisen arvoisia ovat erilaiset vesi- ja tulishow’t, joista kuuluisimmat löytyvät The Mirage ja Bellagio-hotellien edustalta. Bellagion vesishow on maailmankuulu, joka voikin olla monelle tuttu TV:stä. Se on upeaa katsottavaa päivisin, mutta pääsee erityisesti oikeuksiinsa pimeällä, jolloin valosuihkut on valaistu näyttävästi. Vastakohtana on The Miragen näyttävä tuli- ja vesishow, joka esittää nokkelasti tulivuoren purkausta. Nämä show’t käynnistyvät automaattisesti n. puolen tunnin välein ja ovat komeaa nähtävää. Molempien ympärille kerääntyy yleensä iso lauma ihmisiä, joten mikäli tarkoituksenasi on ottaa kuvia tai videota, kannattaa paikalle tulla hyvissä ajoin.
Aamukuuden aikoihin alkoi väsynyt joukkiomme suunnata jo auringon sarastaessa kohti Megabusin lähtöpaikkaa, joista Oona ja Senni suuntasivat kohti Los Angelesia. Itse nukuin automme takapaksissa hetken ennen kuin oli aika hyvästellä tytöt, jotka olivat urheasti kestäneet meitä aina Madisonista asti, kiitos Senni ja Oona mahtavasta reissusta!
Viimeinen ryhmäkuva väsynein silmin.
Päätimme tytöt hyvästeltyämme lähteä Aven kanssa kohti Hooverin patoa, joka avautuisi pian. Hooverin padolle ajaa n. 30 minuuttia Las Vegasista ja kylttejä seuraten on nähtävyys helppo löytää. Olimme yhdet harvoista vieraista n. kello 8 aamulla, joten kuvien saaminen ja padolla kävely oli vaivatonta. Yöunien puute alkoi kuitenkin pahasti painaa molemmilla, joten päätimme suunnata kohti Las Vegasia suunnitelmana yrittää vaihtaa valtava Chevy Suburbanimme pienempään kahdelle sopivaan menopeliin.
Pato.
Komiat oli maisemat!
Aamupalalla kävimme matkan varrella sijaitsevassa Boulder Cityssa, joka on aikanaan rakennettu varta vasten Hooverin patoa rakentamaan tulleille miehille ja heidän perheilleen. Selvisipä samalla, että aamupalaraflan omistaja on lukioikäisenä deittaillut Lone Survivor -elokuvasta tuttua tosielämän Shane E. Pattonia, joka menehtyi Afganistanissa talebanin vastaisessa operaatiossa vuonna 2005.
Boulder Cityn upeita patsaita.
Autoa mahdollisesti jenkeissä vuokraavalle on ehdottomasti suositeltava Nationalia, jolta alun perin Lincoln-maasturimme Madisonin lentokentällä vuokrasimme. Vaikka heidän päässään mokattiin ensimmäisen automme Thorin kanssa (öljyjä ei vaihdettu ja rekisterikilvet olivat menneet vanhaksi, siis mitä?), saimme uuden auton Albuquerquessa (Suburbanimme Xena) tilalle 20 minuutissa ilman lisäkuluja ja joka oli kaiken lisäksi vielä suurempi.
Päätimme siis Las Vegasissa testata Nationalin palvelua vielä kerran, silla massiivinen 4 metrinen Suburban ei todellakaan ole kätevä auto kahdelle henkilölle. Koska olimme kuitenkin maksaneet etukäteen sievoisen summan isosta katumaasturista, saimme helposti vaihdettua automme ärhäkkään, premium-luokan Dodge Challengeriin, joka on siis kunnon amerikkalainen muskeliauto. Kyseisessä autossa riittää asennetta, tehoa ja ääntä sekä peräkontti ottaa vastaan helposti kaksi suurta matkalaukkua ja vielä vähän lisää.
Päivänäkymä Stripin varrelta.
Luxor
New York New York
MGM
Kun allamme oli mahtava ajopeli, lähdimme kohti Strippiä check-inniä varten. Ensimmäinen yöpaikkamme olisi The Venetian, yksi Stripin massiivisimmista ja korkeatasoisimmista hotelleista. Tämä Venetsiasta tyylinsä vetävä lukaali koostuu kolmesta tornista, joista jokainen on suoraan Las Vegasin ytimessä. Hotelli sisältää totta kai myös kasinon, valtavan ostoskeskuksen sekä lukuisia ravintoloita ja kuppiloita. Hintataso on kuitenkin melko kova, joten opiskelijabudjetillamme jäi suuri osa paikoista kokematta. Mutta jos tahtoo nähdä toistaan äveriäämpiä ihmisiä, on Venetian oikea hotelli sinulle.
Kuitenkin check-innissä meitä odotti ikävä yllätys, sillä maksamamme 209 dollaria kahdelta yöltä osoittautuikin vain yhden yön hinnaksi. Tässä siis kannattaa nettivarauksissa olla tarkkana, sillä laitoimme hakuehtoihin yöt jota olemme paikanpäällä ja kyseinen 209 dollaria tuli meille loppusummaksi, joka ei lopulta pitänyt paikkaansa. Vierailumme lyhentyi suunnitellusta kahdesta yöstä yhteen, joka toisaalta oli ihan hyvä asia, olihan paikan hintataso tosiaan erittäin kova.
Alkuharmistuksen jälkeen huone kuitenkin osoittautui kaikin tavoin hintansa väärtiksi, ei liene Suomessakaan montaa Helsingin hotellia jossa sviitit ovat Venetianin normihuoneen tasoisia. 60 neliön huoneesta löytyi erillinen suihku, kylpyamme, oma TV kylpyhuoneeseen sekä massiivinen sänky ja erillinen olohuone. Isoja telkkuja löytyi huoneesta peräti kaksi. Kello 13 iltapäivällä oli päiväunien aika, sillä emme olleet nukkuneet silmäystäkään sitten toissapäivän.
Vaatimaton 60 neliön huoneemme.
Illalla suuntasimme Stripille tutustumaan nähtävyyksiin tarkemmin, ja heti Venetianin vierestä löytyi vallan mainio burgeri-ravintola Burger & Beer, josta yllättäen sai erittäin hyvää ruokaa ja suunkostuketta. Paikka sijaitsi suoraan Venetianin kyljessä, josta avautui näkymä keinotekoiseen kanaaliin, jossa oopperaa laulavat gondoli-kuskit kyydittivät asiakkaita edestakaisin. Ei huonompi tunnelma kahdenkeskiselle illalliselle!
Venetianin sisäkanaali gondooleineen.
Shoppailukadulla on aina päivä!
Aulan vaatimaton katto.
Ulkoilmakanaalit gondooleineen.
Jatkoimme tästä kävelyä keskustassa, jossa nähtävä ei todellakaan lopu kesken. Ennen puoltayötä on keskusta myös hyvin perheystävällinen, emmekä nähneet juurikaan bilekansaa. Tällöin on hyvä bongata The Miragen ja Bellagion vesi/tuli-showt sekä lukuisat katutaiteilijat, joita Stripillä on riittämiin.
Miragen tulishow.
Seuraavana päivänä oli aika poistua Venetianista, sillä olimme varanneet huoneen Hard Rock Hotellista, joka on siis osa Hard Rock Cafe-ketjua. Verraten HRH:n huoneen hinta per yö oli 45 dollaria, eli lähes ilmainen verrattuna Venetianiin. Saimme kaiken lisäksi vielä ilmaisen upgraden hieman hienompaan kulmahuoneeseen, josta oli komeat näkymät kaupunkiin. Hotellissa on myös yksi maailman suurimmista rock-kulttuurin esinekokoelmista, missä riitti ihmeteltävää. Löytyi Queenin, Nirvanan, The Rolling Stonesin sekä tuoreempien artistien kuten Snoop Doggin, Rihannan, Beyoncen ja Nicki Minajin esiintymisasuja, kitaroita ja ties mitä. Hotellissa oli menevä rock-tunnelma, joka vetosi meihin paljon paremmin kuin Venetianin ökyporvari-lookki.
Las Vegasin show-tarjonta on täysin omaa laatuaan, ja korkeasta laadusta ei ole tingitty. Kaupungista löytyy melkein kymmenen erilaista Cirque Du Soleil-näytöstä, jokainen omassa hotellissaan omalla teemallaan sekä lukuisia stand up-komiikka ja musikaali-näytöksiä. Näytöksiin on mahdollista saada lippuja huomattavasti halvemmalla, mikäli niitä menee kysymään noin kahta tuntia ennen esityksen alkua. Jokainen esitys halutaan saada täyteen, joten ylimääräiset liput saa 20-30% halvemmalla. Lisäalennuksen saa, mikäli hankkii ilmaisen MGM-kortin, joka onnistuu kaikkien MGM-yhtiön omistuksessa olevien hotellian auloissa. Me hankimme kortin Aria-hotellista, jossa oli myös Cirquen Zarkana-show. Lippujen hinnaksi jäi lopulta n. 60 euroa, mikä on naurettavan alhainen sen tasoisesta näytöksestä. Myös tässä tapauksessa meitä lykästi, sillä saimme alunperin 155 $ arvoiset hieman paremmat paikat tuohon kuudenkympin hintaan. Not bad!
Illan showt alkavat 7.30 ja 9.30, joista me menimme jälkimmäiseen. Showta ei voi kuvailla sanoin tai yksittäisin kuvin, mutta youtube-videot antavat hyvän esimerkin siitä, millaista uskomatonta akrobatiaa on luvassa. Kaikki on kuorrutettu kaiken lisäksi hienolla lavasuunnitellulla, meikkauksella ja valaistuksella joka tekee showsta todella ainutlaatuisen kokemuksen. Suosittelen Cirque du Soleil-näytöksiä kaikille lämpimästi.
Hiekkataidetta.
Illan päätteeksi suuntasimme kohti kuuluisan veistäjän Richard MacDonaldin näyttelyä, joka oli Arian yhteydessä ja sai teemansa Cirque Du Soleiltä. Näyttely sisältää lukuisia pronssiveistoksia ihmishahmoista erinäisissä akrobaattisissa asennoissa ja hahmot ovat uskomattoman tarkasti ja taidolla veistetty. Itse taiteellisena ihmisenä arvostin näyttelyä suunnattomasti ja sain etuoikeuden jutella MacDonaldin veljenpojan kanssa, joka pyöritti näyttelyä. MacDonald oli ruvennut veistäjäksi vasta 42-vuotiaana ja oli nyt maailmankuulu, koskaan ei ole siis liian myöhäistä! Las Vegasista löytyy oikeasti kaikkea kaikille, eikä sinne tarvitse tulla ainoastaan ryyppäämään ja uhkapelaamaan. Useissa hotelleissa on lukuisia eri taidegallerioita, ja aikaisemmin mainitsemani show’t ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia.
Tommi juttelee taiteilijan veljenpojan kanssa.
Seuraavana aamuna lähdettyämme Hard Rock Hotellilta oli aika suunnata kohti Gun Garagea, joka on yksi useista Las Vegasissa olevista ampumaradoista. Monissa maissa, kuten Suomessakin ei rivikansalaisella ole mahdollisuutta kokeilla elokuvissa näkyviä räiskyviä sarjatuliaseita. Mikäli tällainen kiinnostaa, on Las Vegasissa useita juuri elämys-ammunnan ympärille syntyneitä yrityksiä, jotka tarjoavat mitä erilaisimpia ja erihintaisia paketteja tuliaseiden ampumiseen.
Tämä oli itselleni aiheesta kiinnostuneena yksi reissun kohokohtia. Mikäli tahtoo ampua ainoastaan pistooleilla, lähtevät pakettien hinnat alle 100 dollarista. Mikäli järeämmät kiväärit ja haulikot ovat mieleen, löytyy erilaisia komboja veroineen n. 150-200 dollarin hintaluokasta, jolloin jokaisella aseella saa ampua viidestä kahteen kymmeneen kertaa. Hintaan sisältyy myös kuulo- ja silmäsuojaus. Jokaisella ampumaradalla on ammattitaitoinen henkilökunta, joka pitää tarkasti huolta siitä, että turvallisuussääntöjä seurataan ja että ase osoittaa aina maalitauluun. Radalle voi lähteä helposti ilman, että on koskaan pidellytkään asetta. Kouluttajat neuvovat miten ase toimii, ja käytännössä tehtäväksesi jää ainoastaan tähdätä ja painaa liipaisinta, latauksen ja lippaiden vaihto hoidetaan ainakin Gun Garagessa puolestasi.
Ampumaradalle lähtö ei myöskään vaadi minkäänlaisia lupia, ikärajat kuitenkin vaihtelevat yrityksittäin. Otathan myös mukaan aina henkilöllisyystodistuksen ja luottokortin. Ampumaan missään tapauksessa pääse päihtyneenä.
Ruudinkatkuisen loppuhuipennuksen jälkeen oli aika jättää Las Vegas taaksemme. Seuraavaksi jylisi uusi amerikanrautamme kohti Kuoleman Laaksoa, joka oli ensimmäinen etappi matkallamme kohti Los Angelesia.
