Hieman ensin taustatietoa meidän reissusta.
Lähtö on 2. syyskuuta täältä Wisconsin Dellsistä ja päättyy, kun nousemme lentokoneeseen San Franciscossa 26. päivä, yhteensä siis 25 päivää. Matka kulkee mm. halki Chicagon, St. Louisin, Memphisin, Oklahoma Cityn, Las Vegasin ja Los Angelesin, kunnes pääsemme lopulta fiilistelemään hippien luvattua kaupunkia ennen kuin lennämme Nykiin pariksi päiväksi. Ajokilometrejä kertyy yhteensä yli 5 000, mikä vastaa google mapsin mukaan 48 tuntia.
 |
| St. Louisin ja tokan Springfieldin välissä koukataan Memphisiin, muuten reitti on tämä. |
Luvassa siis paljon idyllisiä pikkukyliä ja vanhan kunnon mother roadin pikkuteitä, kuusikaistaista highwayta ja kuuman asfaltin tuoksua, karua aavikkoa ja jylhiä maisemia, sekä tietenkin neonvalojen välkettä ja suurkaupungin hulinaa.
Route 66 here we come!
Mutta sitten siihen info-osioon:
Autonvuokraus.
Ensinnäkin, on oltava vähintään 21-vuotias, jotta ylipäätään saa vuokrattua auton. Mikäli kuski on alle 25-vuotias, joutuu maksamaan ns. nuoren kuskin lisää. Jokaisesta lisäkuskista pitää totta kai myös maksaa ekstraa, yleensä n. 10 € per päivä per kuski.
Mikäli auton vuokraa yhdestä paikasta ja jättää toiseen, joutuu maksamaan one-way feen, mikä on vuokraamosta (ja ilmeisesti välimatkasta) riippuen kaikkea 250 $ ja 500 $ väliltä. Suurin osa vuokraamoista ei ilmoita tätä summaa nettisivuillaan, vaan se tulee sitten autoa noutaessa "mukavana" yllätyksenä. Poikkeuksena näistä on ebookers, joka ilmoittaa jo hakuvaiheessa kunkin auton one way feet. Myös siitä joutuu maksamaan ekstraa, mikäli auton noutaa ja/tai jättää lentokentältä/-lle.
Vuokraamoista tuli tsekattua ainakin Alamo, National ja Dollar, sekä nämä yleiset hakukoneet vertaa.fi, eautovuokraamo ja jo mainittu ebookers. Viimeisintä suosittiin juuri tuon jo vuokratessa näkyvän one way feen vuoksi, ja sen kautta saimme Nationalilta mukavan neliovisen ja viisipaikkaisen körssin luottokorttimaksuineen 598,97 €, jonka one-way fee oli 399 $. Oltaisiin saatu tuo one-way hintaan 250 $, mikäli luottokorttimme olisivat toimineet heti, mutta koska jouduimme odottamaan muutaman päivän, ehti hinta jo pomppasta ylöspäin. Ärsyttää. Ottakaa siis oppia: säästät selvää rahaa, mikäli varaat auton ajoissa!
Jännä juttu muuten, että Nationalin omilta sivuilta vuokratessa hinnat olivat reippaasti yli 2 000 $:n, mutta ebookersin kautta sama vehje oli neljä kertaa halvempi. Onkohan meiltä nyt mennyt ohi joku erittäin olennainen lisämaksu...?
Vuokratessa auto luovutetaan täyteen tankattuna, ja se pitää myös luovuttaa samaisessa tilassa. Kannattaa siis miettiä, että missä sen viimeisen tankkauksen tekee, sillä kaupungeissa bensa on reippaasti kalliimpaa kuin periferiassa tai maaseudulla. Ei sillä, suomalaisittain bensa on täällä joka tapauksessa naurettavan halpaa.
Navigaattorin voi ottaa lisävarusteeksi vuokrauksen yhteydessä ja maksaa siitä ekstraa, tai sitten tehdä kuten me ja tilata mokoma ebaysta alle kolmellakympillä. Tosin kannattaa lukea tarkkaan tuoteselosteet netistä tilattaessa, ettei käy niin kuin meille, että navigaattori tuli kyllä, muttei karttapäivityksiä... Eli niitä ollaan nyt sitten tässä ahkerasti googletettu. Ostimme alelaarista myös tiekartaston, sillä navigaattori ei aina näytä niitä lähiympäristössä olevia söpöjä pikkukyliä, ja noh olen itse melkoinen karttahullu muutenkin. Onpahan nyt siis ainakin back-up plan, mikäli niitä päivityksiä ei saadakaan ladattua.
 |
| Jee kivoja kuvia on kiva googlettaa. |
Pihinä budjettimatkailijoina päätimme turvautua sohvasurffailuun, a.k.a. couchsurfing. Eli käytännössä turvaudumme paikallisten apuun ja yövymme heidän sohvillaan tai vierashuoneissaan. Laitettiin vanhoina surffareina Sennin kanssa urakka puoliksi, jotta yhdelle hengelle ei tule liian raskaaksi lähetellä requesteja. Tosin Tommin kanssa päätimme, että Las Vegasissa jätämme hetkeksi piheilyt ja otamme hyödyn arkipäivien naurettavan halvoista hotellihinnoista. Siellä kun tämä turismi keskittyy pääasiassa viikonloppuihin.
Mutta tässä vinkkiä road trippaajille: vaikka huoleton ja aikatauluton matkanteko kuulostaisi miten ihanalta ja spontaanilta, niin säästää kummasti aikaa ja hermoja, kun suunnittelee matkan edes suurinpiirtein niin, että majoituksen saa varattua etukäteen. Olen tässä suunnitellessa tutustunut matkablogiin jos toiseenkin (tai tusinaan), ja monet matkaajat ovat joutuneet ajamaan tuntitolkulla kaupungista toiseen motellien ollessa täynnä, ja lopulta päätyneet maksamaan ylihintaa jostain rupupaikasta. Joten suosittelen varaamaan majoituksen etukäteen (ellei tosiaan ole rahasta puute tai yöpaikan tasolla ei ole väliä).
Ajaminen.
Sitten se itse työnteko, eli ajaminen. Ei se päämäärä, vaan se matka, niinhän? Kannattaa kuitenkin miettiä tämä tarkkaan, sillä edessä on tuntitolkulla autossa istumista, hermojen kiristelyä ja tylsiä hetkiä. Välimatkoja ei oikein tahdo hahmottaa, ennen kuin alkaa laskeskelemaan kaupunkien välisiä matkoja kilometreinä ja tunteina. Esimerkiksi Losista San Franciscoon ajaa yli seitsemän tuntia! Eli niitä lisäkuskeja kannattaa käyttää hyödyksi, mikäli sellaisia on käytettävissä. Route 66-matkaajan pitää ottaa huomioon myös se, ettei esim. google maps ota huomioon pikkureittejä, vaan laskee välimatkat nopeimman reitin, eli moottoritien mukaan. Näin ollen ajotunteihin voi tulla tunti jos toinenkin yllättäen lisää, mikäli haluaa seurata alkuperäistä tietä.
Hieman reitin ja kuskimäärän mukaan kannattaa siis miettiä, kuinka monta tuntia päivästä haluaa käyttää ajamiseen. Meidän matkasuunnitelma näyttää tältä:
Kuten huomata saattaa, alkupuolisko reissusta on suht hektistä, mutta loppupään isommissa kaupungeissa onkin sitten paljon enemmän nähtävää. Ja no tyttöjen pitää olla Losiin menevässä bussissa 14. päivä aamulla, joten se määrittää aika pitkälti aikataulumme.
Ajokorttina käy eurooppalainen ajokortti, mutta mikäli haluaa pelata varman päälle, voi Autoliitolta tilata kansainvälisen kortin, tai vaihtoehtoisesti USA-liitteen. Meillä ei kumpaakaan ole, joten luotamme ajokortteihimme sekä passeissa oleviin viisumeihin. :)
Bensa on täällä tosiaan halpaa ku makkara, joten oletusarvona on, ettei tähän kulune muutamaa satasta enempää. Mikäli ajelee moottoriteitä, pitää myös maksaa tullimaksuja, joten kolikoita kannattaa aina pitää kourallinen mukana. Mikäli road trippaamassa on useampi henkilö, lienee kätevintä perustaa yhteinen matkakassa, johon jokainen panostaa yhtä paljon ja josta näitä yhteisiä kuluja sitten maksellaan.
Koska ollaan maassa, jossa halutaan olla mahdollisimman mukavuudenhaluisia, ovat lähes kaikki (vuokra-)autot automaattivaihteisia. Tämä tarkoittaa yleensä suomalaisen ajajan kohdalla sitä, että pitää oppia olemaan tekemättä jotain. Eli älä yritäkään painaa sitä olematonta kytkintä, tai edessä on superäkkijarrutus. Automaattivaihteisto näyttää tältä:
Jenkeissä on muuten sellainen hassu juttu, että liikennevaloista saa kääntyä oikealle vaikka punaisilla valoilla, mikäli muuta väistettävää liikennettä ei ole. Ja toinen jännä juttu on se, ettei ajovaloja tarvitse pitää päällä, kuin ainoastaan pimeällä. On muuten parikin kertaa "parkkeerattu" auto yllättänyt, kun sehän tuleekin kohti eikä olekaan paikallaan...
 |
| Cadillac Ranch, yksi reitin kuriositeeteista. |
Tien päältä on sitten tarkoitus päivitellä säännöllisesti, jotta itselläkin pysyy paikat ja tekemiset tuoreena mielessä ja miltei oikeassa järjestyksessä.
Tästä se lähtee, tasan kaksi viikkoa ja sitten räjähtää!
- A
Ps. tässä teille lopuksi hieno maisemakuva.
...sekä teemabiisi:
