Koska olen viime aikoina innostunut taas bloggaamaan
toisessa blogissani, tämä viimeistelyä vaille jäänyt reissublogi on jäänyt kalvamaan mieltäni ja luonut jatkuvia syyllisyyden tunteita. Olenkin nyt sinnikkäästi päättänyt viedä tämän blogin kunnialla loppuun, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että reissumme viimeinen etappi tulee puoli vuotta myöhässä. Noh, parempi myöhään, ja sitä rataa.
Hauska muuten huomata, että kaikkien näiden hiljaisten kuukausien jälkeenkin blogia on edelleen luettu tasaisesti ja sivun katseluja on kertynyt päivittäin. :) Saa ehdottomasti lukea jatkossakin, toivottavasti meidän reissukertomuksemme helpottaa muiden matkailuaikeita!
Tässä siis vihoviimeinen matkakertomuksemme tämä blogin osalta: vanha kunnon
New York! Ja Frank Sinatra soi taas korvissa kävellessämme näissä tutuissa maisemissa.
Lähdimme San Franciscosta perjantaina 26. syyskuuta, ja saavuimme viiden tunnin lennon (ja neljän aikavyöhykkeen ylityksen) päätteeksi Isoon Omenaan vasta iltamyöhään. Kolmen ison laukun (ja ties kuinka monen pienemmän) kanssa liikkumisemme rajoittui metroasemalla hissistä toiseen ja lopulta asemalta ulostautumiseen, jonka jälkeen muutaman korttelin matka ystäväni Twiggyn asunnolle tuntui niin ylitsepääsemättömältä, että päätimme ottaa taksin. Meitä muuten avusti aivan ihana hississä tapaamamme iäkkäämpi pariskunta, joka nappasi meille taksin vanhaan kunnon leffatyyliin kättä heilauttamalla.
Jo ensimmäisestä NY-vierailusta tuttu ystäväni
Twiggy odotti meitä asunnollaan ja toivotti väsyneet matkalaiset tervetulleiksi, ja suuntasi pian tämän jälkeen itse yöksi poikaystävänsä luo. Twiggy muuten asuu Columbia-yliopiston asuntolassa ja jakaa asunnon viiden muun tytön kanssa. Ala-aulassa istuu vartija 24/7, eikä sisään pääse kuin kulkukortilla. Me kirjoitimme nimemme vieraslistaan Twiggyn läsnäollessa, mutta väliaikaiset vieraskulkukortit saisimme vasta maanantaina virastoaikaan. Tämän vuoksi Twiggyn olisi aina oltava kanssamme, kun tulisimme sisään asuntolaan. Hankalaa, mutta ymmärrettävää turvallisuussyistä. Tässä maassa kun tykätään ammuskella yliopistoissa...
Minä ja Tommi nukuimme kuin tukit pitkälle aamuun, jonka jälkeen otimme yhteyden ystävääni
Maaritiin, jonka kanssa olimme sovinneet treffit Nykiin! Tapasimme hänet ja ystävänsä
Kaisan West Villagessa, josta suuntasimme Dunkin' Donuts:in aamupalat kädessämme kohti eräitä tuttuja portaita. Emmekä muuten olleet ainoat!
 |
| Joko soi tunnari päässä? |
 |
| Maarit, minä ja Kaisa |
 |
| Tommikin oli niin innossaan. |
 |
| Jätimme pari dollaria kodittomille kissoille ja koirille. |
Sarjassa Carrien osoitteeksi kerrotaan 245 E. 73rd St, mutta oikeat portaat ovat osoitteessa
64 Perry St.
Matka jatkui kohti Greenwhich Villagea, jossa sijaitsee Frendien talona tunnettu rakennus. Alakerrassa on kahvila, joka ei kuitenkaan ole kuuluisa Central Perk. Sarjan kahvila on luotu kokonaan kulisseissa Los Angelesissa, joten oikeaa Central Perkiä on turha etsiä. Alakerrassa sen sijaan on lounaskahvila nimeltä Little Owl, mutta se oli ylihinnoiteltu ja täynnä porukkaa, joten jatkoimme matkaa.
Frendien talo:
Grove St. ja Bedford St. risteys.
Tommi bongasi matkamme varrella saksalaishenkisen kellaribaarin, jonne suuntasimme juomaan pienet päiväkännit. No ei nyt sentään, yhdet vaan juotiin. Seuraavaksi siirryimme huomaamattamme kohti SOHO:a ja Little Italya, ja piipahdimme välissä lounaalle. Kelpo ruoat oli, en tosin kyllä enää muista paikan nimeä.
SOHO:ssa vastaan tuli yllättävä näky,
pop-up Central Perk! Kyseessä oli siis sarjan ensimmäisen jakson 20-vuotisjuhlan kunniaksi perustettu väliaikaiskahvila, jossa oli sisällä näyttely, sarjan kuvausrekvisiittaa sekä ilmeisesti ihan oikea kahvilakin. Mutta suosio yllätti suomalaiset, ja kun pääsimme nurkan taakse jonon perään meille sanottiin, ettei tänään enää pääse, mutta huomenaamuna aukaistaan kello yhdeksän, joten kahdeksalta voi tulla jonottamaan. Joo ei kiitos.
Nappasimme äkkiä portsarin luvalla parit kuvat ja jatkoimme matkaa.
Hieman vielä päämäärättömästi harhailtuamme tytöt palasivat hotellilleen, minä ja Tommi jäimme vielä lasillisille erääseen irkkubaariin, josta saimme yllättävää seuraa humaltuneesta kanadalaispariskunnasta! Tommi kuulemma muistutti heidän poikaansa, ja he toivottivat meille ihanaa yhteistä loppuelämää.
Lopulta väsymys vei meistäkin voiton, ja palasimme Twiggyn asunnolle. Illaksi olimme sopineet tapaavamme tytöt heidän hotellillaan, mikä sijaitsi vain muutaman korttelin päässä asuntolasta. Päätimme juhlistaa minun ja Maaritin synttäreitä, meillä kun on vain kaksi päivää ikäeroa ja nuo syntymäpäivät olivat vain parin päivän päässä. Sovimme myös yöpyvämme tyttöjen hotellilla, joten Twiggy sai meistä vapaaillan. :)
Istuimme Central parkissa pussikaljalla, kunnes hauskat poliisisedät tulivat ystävällisesti kertomaan, että puisto on suljettu eikä siellä saa juoda (ei kuulemma edes pussista). Vaihdoimme kiltisti paikkaa läheiseen baariin, jossa ilta jatkui vielä hetken pidempään. Lopulta palasimme tyttöjen hotelliin ja kävimme nukkumaan. Seuraava päivä menikin minulta täysin ohi, sillä en ollut saanut yöllä unta, joten univelat otettiin sitten päivällä takaisin. Tytöt kävivät päivällä omilla asioillaan samalla kun jäimme Tommin kanssa nukkumaan. Illalla suuntasimme yhdessä syömään ja palasimme Twiggyn asunnolle. Että sellainen päivä se.
Maanantaille 29. päivä olimme sopineet treffit Luonnontieteellisen museon edessä. Tytöillä oli paluulento saman päivän iltana, mutta ehtisimme vielä käydä tsekkaamassa ainakin dinosaurukset. Olimme museolla reippaina jo kello 9, mutta paikan päällä selvisi, että se aukeaakin vasta kymmeneltä. Noh, odoteltiin aamuauringossa ja otettiin muutama pakollinen turistikuva.
Lopulta ovet aukenivat ja riensimme ensimmäisten joukossa ostamaan lippuja. Päätimme ottaa lisäksi interaktiivisen puolen tunnin lisäesityksen, sillä saimme tämän muistaakseni alehintaan. Tommin kanssa valitsimme maailmankaikkeus-esityksen, tytöt puolestaan dinosaurukset. Vaihtoehtoja oli vielä pari muutakin, muistaakseni yksi ötököistä ja toinen mistä lie. Eivät enää ole aivan tuoreessa muistissa nuo. :D
 |
| Museon aula. |
Kiertelimme ensimmäisessä kerroksessa ja ihastelimme erittäin loistavasti toteutettuja eläinten luonnollisia elinympäristöjä. Siis oikeasti, mielettömän laadukasta jälkeä! Emme tienneet kumpaa ihastella, itse eläimiä vai kaikkea sitä lavastusta. Museo on jaettu moneen kerrokseen hieman aiheittain. Me aloitimme Afrikasta:
 |
| Kaikki pienetkin yksityiskohdat on otettu huomioon! |
Minullahan näitä kuvia riittäisi vaikka muille jakaa, mutta yritän hillitä itseäni. Pointtini kuitenkin on, että mikäli Nykin reissuun sattuu yhtään ylimääräistä päivää, käykää ihmeessä tuolla!
Ehdimme kierrellä Afrikassa puolisen tuntia kunnes oli aika hajaantua esityksiimme. Sovimme treffit esitysten jälkeen kellarikerrokseen, jossa söimme yhdessä (ylihintaista) lounasta. Tiesittekö muuten, että Roosevelt oli tämän museon suuri kontribuoija ja suojelija? Siksi herra on saanut alakertaan myös oman patsaansa.
Jatkoimme tämän jälkeen vielä vähän aikaa kiertelyämme Pohjois-Amerikan eläinten parissa, kunnes oli aika sanoa tytöille heipat. "Nähdään Suomessa!"
Tommi ja minä kiertelimme rauhassa kerros kerrokselta ja huone huoneelta. Kävimme läpi ekosysteemin, taksonomiset piirrokset, kivet ja mineraalit, ihmisen evoluution, meteoriitit, vedenalaisen maailman, kadonneet alkuperäiskansat ja -kulttuurit. Olimme menossa jossain Aasian eläinkunnassa, kun kauhuksemme kuulutettiin museon menevän kiinni puolen tunnin päästä! Mitä ihmettä! Emme olleet tajunneet, että museo suljetaan jo kello 18! Joten juoksimme samantien ylimpään kerrokseen katsomaan dinosauruksia vielä niin paljon kuin ehtisimme. Harmitti. Jos olisimme tienneet, olisimme varmasti jättäneet muita osioita väliin tai ainakin käyneet osioita läpi ripeämmin. Jostain syystä luulimme museon olevan auki ainakin kahdeksaan asti.
Yritimme viipyä museossa niin myöhään kuin mahdollista, mutta lopulta vartijat tulivat häätämään meidät pois. Mietimme jopa puolivakavissamme palaavamme museoon vielä seuraavana päivänä viimeistelemään elämys. Ehkä olisimme voineet livahtaa sisään edellispäivän lipulla?
Tarinan opetus: museo on VALTAVA, eikä kaikkea ehdi nähdä yhdessä päivässä. Joten valikoi ne sinua kiinnostavimmat kohteet, tai käy museossa useampana päivänä. Tuolla voisi oikeasti olla koko päivän (kuten me olimme) ja vain ihastella tätä meidän maailmaamme.
American Museum of Natural History
Central Park West at 79th Street
Palasimme takaisin Twiggyn asuntolaan vain huomataksemme, ettei hän ollutkaan itse paikalla. Joten alkoi pitkä viestittely ja soittelu kämppiksille, jonka aikana kävimme syömässä illallista tien vastapäätä sijaitsevassa intialaisessa ravintolassa. Lopulta saimme yhden kämppiksistä kiinni, ja hän tuli kirjoittamaan meidät sisään. Ja eikun unten maille!
Seuraava päivä olikin viimeinen päivämme maassa. Lentomme lähti tosin vasta illalla, joten ehdimme vielä kierrellä keskustassa ja ostaa viime hetken tuliaiset. Näimmepä yhtä Dellsin kollegaammekin,
Tomia, osuessamme samaan kauppakeskukseen Times Squaren lähettyvillä.
Olimme sopineet treffit Twiggyn asunnolle viideksi, joten suuntasimme sinne hyvissä ajoin, noudimme kamat, hyvästelimme ihanan kärsivällisen hostimme ja suuntasimme kohti lentokenttää. Koti, täältä tullaan!
Ympyrä sulkeutui, ja matka päättyi sinne mistä alkoikin, New Yorkin ja Lontoon kautta lopulta Helsinki-Vantaalle. Oli samalla ihanaa ja outoa olla taas Suomessa. Olimme kyllä jo viimeiset pari viikkoa odottaneet kotiinpaluuta, sillä jokapäiväinen reissaaminen käy jossain vaiheessa erittäin raskaaksi. Onneksi New York oli jo meille tässä vaiheessa vanha tuttu, joten pystyimme keskittymään vain fiilistelyyn ja tekemään rennosti mitä huvittaa.
Pakko myöntää, että sateisena toukokuun iltapäivänä on ihana palata hetkeksi noihin puolen vuoden takaisiin tunnelmiin. Sovimme jo Tommin kanssa pitävämme tässä joku päivä muisteluillan, jolloin katsotaan rauhassa kuvat ja varmaan luetaan läpi tämä blogikin alusta loppuun. Onneksi tuli kirjoitettua! :)
Näihin tunnelmiin,
Ave
