Highway 1 oli takana ja San Franciscon alueelle saavuimme alkuillasta 20. syyskuuta. Viimeisen tunnin ajoimmekin jo pitkin periferioita ja kaupungista toiseen, sillä San Franciscon lahden ympäristö on käytännössä monta kaupunkia yhteen sulautuneena, aivan kuten Los Angelesissakin. Erona tosin on se, että täällä kaupungit ovat vieri vieressä aivan kuin kaupunginosat, ja julkinen liikenne kulkee! Meidän tiemme vei ensimmäiseksi yöksi Oaklandin kaupunkiin, jonne Losin isäntämme Pat oli myös päätynyt ja kutsui meidät ystäviensä kotibileisiin. Samalla selvisi, että voisimme myös jäädä sinne yöksi. Illan emännät olivat Alyssa ja Carrie, jotka toivottivat random-suomalaiset lämpimästi tervetulleeksi. Heidän kämppänsä oli kaunis ja kodikas, ja pihalla oli myös oma patio, johon illan aikana tehtiin nuotio! Ai niin, ja toki jokaiseen juhlavarustukseen kuuluu pinkki jääkarhu!
 |
| Jäitä drinkkiin, anyone? |
 |
| Patio oli vielä alkuillasta tyhjä. |
Juhlaväkeä riitti myöhään yöhön, muutamat jäivät jopa aamuun asti. Illan aikana tehtiin uusia tuttavuuksia ja vaihdeltiin mielipiteitä ja tarinoita. Saimme uudet jenkkiystävämme sekaisin ihmetyksestä viimeistään siinä vaiheessa, kun kerroimme, että joulupukki asuu Suomessa! Kaikin puolin erittäin mukava aloitus meidän San Franciscon valloitukselle! Ja taas saatiin todeta tämä useaan otteeseen vastaan tullut puoli amerikkalaisista: on ne vaan niin ystävällisiä!
Aamu valkeni laiskasti, ja kollektiivista krapulaa hoidettiin aamuskumpalla sekä munakokkelilla. Olimme edellisillan aikana myös löytäneet couchsurfing-isännän seuraavalle yölle! Siirryimme iltapäivän aikana naapurikaupunkiin Berkeleyyn, ja tyttöjen luota matkaa seuraavan isäntämme luo oli vain kymmenisen minuuttia. Kätevää! Hostimme oli romanialainen Emanuel, IT-nörtti joka harrasti myös vaellusta ja purjehdusta! Koska yöunet olivat jääneet vähiin nyt jo kaksi yötä putkeen, päätimme ottaa nokoset sillä välin kun hostimme lähti iltalenkille.
Herättyämme mies oli edelleen poissa, joten otimme auton alle ja päätimme lähteä vilkaisemaan Golden Gate -siltaa. Tai no niin oli tarkoitus, mutta ajoimme vahingossa kukkuloille menevän risteyksen ohi ja ennen kuin edes tajusimme, olimme jo sillalla matkalla itse San Franciscoon. Autoileville reissaajille tiedoksi: kaupungin suuntaan mennessä jokaisella sillalla on tullimaksu, joka on viikolla 4 $ ja viikonloppuisin 5 $. Yritimme neuvotella tullitädin kanssa, että ajoimme vahingossa ohi, mutta koska emme silti pystyneet välttämään maksua, päätimme, että no mennään nyt sitten itse kaupunkiin.
 |
| Siellä se näkyy, hihihi! |
Ajelimme umpimähkään ympäri keskustaa ja ihastelimme kaupungin arkkitehtuuria sekä tietty niitä kuuluisia mäkiä. Lopulta löysimme vapaan parkkipaikan mäen päältä Alta Plaza -puiston vierestä ja jatkoimme matkaa jalan. Tajusimme, ettemme olleet syöneet mitään sitten aamiaisen, joten otimme suunnaksi kaupungin pohjoisrannikon. Tie vei alaspäin kohti rannikkoa ja lopulta päädyimme Chestnut Streetille, josta löytyi aivan loistava hampparipaikka Super Duper! Viisi tähteä ja suosittelut ainakin vegeburgerista! :) Kyseessä on ilmeisesti paikallinen ketjuravintola, joten löytyy myös muualta San Franciscosta.
 |
| Tuonne alas käveltiin. |
 |
| Masemia matkan varrelta. |
Kadun varrella riitti muutenkin vilskettä kahviloissa ja ravintoloissa (miltä kuulostaa esimerkiksi baari nimeltä The Tipsy Pig?). Poikkesimme hassuun kirjakauppaan jonka nimi oli yksinkertaisesti Books Inc. Kaupasta löytyi kirjojen lisäksi kaikkea hassua oheistavaraa, eikä tällaisen krääsäaddiktin tarvinnut tietenkään lähteä kaupasta tyhjin käsin...
Väsymys painoi edelleen, joten päätimme palata autolle ja Emanuelin luo. Harmi vain, että tällä kertaa suunta vei ylös kukkuloille automme luo. Huhhuh, ilmankos porukka tuntuu olevan San Franissa niin sporttista! Eihän noita mäkiä muuten jaksa könytä ylös ja alas!
 |
| Näkymiä matkan varrelta. |
Takaisin Berkeleyhin mentiin toki Golden Gate -sillan kautta, joka oli meidän alkuperäinen kohteemme!
Vihdoin kunnon yöunet nukuttuamme hyvästelimme seuraavana aamuna hostimme ja veimme automme parkkiin muutaman korttelin päähän, jossa yöpyisimme seuraavan yön. Tommi oli siis tehnyt parin päivän takaisissa bileissä tuttavuutta erään Miken ja tämän kämppiksen Dallasin kanssa, jotka kutsuivat meidät heidän luokseen yöksi, joten kutsu otettiin ilolla vastaan. Taas tätä verkostoitumista! Pysyisimme siis Berkeleyssä vielä toisen yön, mutta paloimme kuitenkin halusta mennä tutkimaan San Franciscoa myös päiväsaikaan, joten nappasimme metron takaisin kaupunkiin ja jäimme pois Powell Streetin metroasemalla, josta seurasimme erään tytön meille bileissä neuvomaa reittiä kohti Union Squarea ja sieltä läpi Chinatownin.
 |
| Wanha kunnon raitiovaunu! |
 |
| Kulkuvälinettä toisen perään. |
 |
| Union Square |
 |
| Portti Chinatowniin |
Nyt seuraa kuvakollaasia Chinatownista:
Lounaat söimme kiinalaisittain ja hetken karttaa tutkittuamme päätimme ottaa suunnaksi koillisrannikon laiturit, jonne oli kävellen parinkymmenen minuutin matka. Matkan varrella pysähdyimme City Lights -kirjakaupassa, joka ainakin Lonely Planetin mukaan oli kuuluisa kuin mikä. Noh, tiedä häntä, mutta onpahan nähty!
Tie vietti koko ajan hieman alaspäin pitkin Broadwayta samalla kun satamalaiturit lähenivät. Laitureita on koillis- ja pohjoisrannikkoa pitkin yhteensä 45, joista laiturit 39 ja 45 lienevät ne kuuluisimmat. Meidän matkamme alkoi laiturilta 9 kohti pohjoisrannikkoa. Siinä kävellessämme sai olla tarkkana, ettei jäänyt lenkkeilijän tai pyöräilijän alle! Osa laitureista toimii edelleen alkuperäistarkoituksessaan, osa taas on muutettu ravintoloiksi ja kahviloiksi, ja olipa yhdessä tiedemuseokin! Mikäli mielii mennä Alcatraziin, niin laivat lähtevät laiturilta 33.
 |
| Rantabulevardi Embarcadero |
 |
| Laituri numero 7 ja taustalla Oakland Bay Bridge. |
 |
| Coit Tower |
 |
| Laituri 27 ja luksusristeilijä. |
Pieni vinkki pahamaineiselle vankilasaarelle halajaville: varatkaa liput viimeistään 3 viikkoa etukäteen! Kävimme nimittäin huvin vuoksi tsekkaamassa, milloin lähtisi seuraava vapaa laiva, ja tämä päivä olisi ollut puolentoista viikon päästä. Eli eritoten sesonkiaikana liput pitää hankkia hyvissä ajoin! Vuonna 1963 käytöstä poistettu vankila kuuluu nykyään kaupungin suurimpiin nähtävyyksiin, mutta päätimme jättää sen tällä kertaa väliin rahan- ja ajanpuutteen vuoksi. Lippujen hinnat muuten sitten ovat 30 $ ja ylöspäin, mikäli saarelle mielii.
Laituri 39 on turistitarkoitukseen pyhitetty kauppalaituri kahviloineen ja krääsäkauppoineen, mutta auringon laskiessa laituri ja maisemat olivat kyllä komiat! Niin, ja 39 on kuuluisa myös merileijonistaan, jotka majailevat omilla pikku laitureillaan ympäri vuoden viihdyttämässä turisteja. Kuvat kertovat enemmän, kuin tuhat sanaa:
 |
| Alcatraz näkyy keskellä. |
 |
| Golden Gate ja auringonlasku |
 |
| Merileijonat |
 |
| Fisherman's Wharf |
Pääsimme takaisin metrolinjan varteen ja otimme Embarcaderon asemalta suunnan kohti Berkeleyn pohjoisosaa, jossa seuraava yöpaikkamme sijaitsi. Mike ja Dallas asuivat kahden kissansa kanssa poikamiesboksissa erittäin hämärällä asuinalueella. Vähän jännitti parkkeerata meidän Hulkimme talon eteen, jonka takapihalla tummaihoiset naapurit tappelivat... Noh, selvittiin kuitenkin hengissä!
Pojat olivat ystävällisiä ja tarjosivat meille illallistakin. Emme kuitenkaan jaksaneet valvoa kovinkaan myöhään tuntikausien kävelyn ja kiertelyn jälkeen, joten siirryimme pian sohvalle ja sitä myötä höyhensaarille. Noh, kämppää ei vissiin oltu ihan hetkeen siivottu, sillä kissa-allerginen Tommi alkoi samantien oireilemaan kissankarvoista, joiden keskellä nukuimme. Aamulla olikin pakko lähteä jatkamaan matkaa heti kuin mahdollista.
Seuraava etappimme olikin Yosemiten kansallispuisto, jossa vietimme yhden yön nukkuen teltassa, mutta tästä Tommi kirjoittaa myöhemmin oman postauksensa, sillä tämä oli herralle matkan kohokohtia! Eli to be continued! :)
Takaisin kaupunkiin saavuimme keskiviikkoiltana 24. syyskuuta. Vieläkö muistatte Los Angelesin synttärisankari Suen ja hänen San Franciscossa asuvan ystävänsä? Noh, verkostoituminen kannatti taas, sillä tämä Suen ystävä Lydia kutsui meidät yöksi, ja hän asui tällä kertaa itse San Franciscon kaupungissa! Lydia toivotti meidät ystävällisesti tervetulleiksi ja tarjosi väsyneille telttailijoille ruokaa ja viiniä, sekä ne tärkeimmät: lämpimän suihkun ja pehmeän patjan! Merijalkaväessä palvellut ja nykyään pr-hommien parissa työskentelevä Lydia oli erittäin mukava ja kiinnostunut meistä ja matkastamme. Myös hänen siskonsa oli käymässä kaverinsa kanssa, joten hulinaa riitti. Ai niin, ja heilläkin oli kaksi aivan ihanaa kissaa!
 |
| Kahdesta ujosta kissasta se ei-ihan-niin-ujo. |
 |
| Castron pääkatu, Castro St. |
 |
| Sausage factory |
 |
| Hand Job nail & spa, ja vieressä Harvey Milkin valokuvaamon tiloissa nykyään Human rights campaign -toimisto. |
 |
| LGBT hall of fame |
 |
| Frozen sing-a-long, anyone? |
Hippikaupunginosa Haight-Ashbury oli seuraava pysäkkimme. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme pitkin pääkatua Haight Streetiä. Söimme herkulliset lounaat 1428 Haight -ravintolassa ja jatkoimme matkaa. Valitettavasti parkkimittarimme ei jättänyt meille paljonkaan kiertelyvaraa, vaan jouduimme palaamaan jo tunnin päästä takaisin autollemme. Lähellä olisi ollut massiivinen ja kuuleman mukaan kaunis Golden Gate park, jonka joduimme tällä kertaa jättämään välistä. Ensi kerralla sitten!
Lounastaessa keksimme lähteä etsimään Banksyn kuuluisia graffiteja ja otimme suunnaksi niistä lähimmän Valencian kaupunginosassa, mutta tuokion etsinnän jälkeen totesimme pettyneinä, että teos lienee peitetty uudella maalikerroksella. Ihastelimme hetken komeita taloja ja palasimme äkkiä autollemme, ennen kuin kukaan ehtisi tajuta jättäneemme sen sakkopaikalle.
Kävimme ottamassa pikatorkut Lydian kämpällä ja päätimme käydä vielä ihastelemassa viimeistä kertaa Golden Gate -siltaa. Aurinko oli ehtinyt jo laskea ja ilta pimeni siinä ihmetellessä, mutta onneksi kamerajalustalla ja pitkällä valotusajalla sai silti kelpo jälkeä aikaan!
Yksi olennainen kohde oli vielä nähtävä: maailman kiemurtelevin tiepätkä Lombard Streetillä! Emme uskaltautuneet ajamaan kyseistä tienpätkää vuokra-autollamme, vaan tyydyimme ihmettelemään näkyä alhaaltapäin.
Näin oli San Franciscon reissumme saatu kunnialla päätökseen, ja pakko sanoa, että ainakin allekirjoittanut ihastui kaupunkiin ikihyväksi! San Franciscosta jäi erittäin nuorekas ja eurooppalainen kuva, eikä kaupungin arkkitehtuuria voi kuin ihastella! San Franissa kierrätetään, kuljetaan julkisilla ja pyörillä sekä syödään terveellisesti. Muutaman kerran piti ihan muistuttaa itsenäni, että olemme tosiaan edelleen Yhdysvalloissa. Ehkä juuri tämän takia ihastuinkin kaupunkiin?
Viimeinen aamu koitti, ja Lydian tekemän herkullisen aamupalan jälkeen oli aika pakata kamat autoon viimeistä kertaa ja suunnata kohti lentokenttää. Hyvästelimme mahtavan emäntämme ja ihanan San Franciscon, tankkasimme matkalla tankin täyteen ja jätimme jäähyväiset uskolliselle Thorillemme. Seuraava, ja vihdoin viimeinen etappimme, New York, odotti!
- A
Ps. Ai niin! Mikäli mielii katsoa samoja maisemia, joissa ajoimme koko syyskuun, niin tällä hetkellä telkkarissa pyörii Ville Haapasalon oma Route 66 -sarja, Haapasalo goes America. Tähän mennessä tulleet jaksot voi katsoa jälkikäteen Ruudusta. Ville tosin näkyy kokeilleen kakkea erikoista, ja päätynyt muun muassa jokilaivan rattiin sekä tuomaroimaan painiottelua. Wtf?!
