28. elokuuta 2014

Route 66: lähtötäpinää!

Ai että kutkuttaa, alle viikko jäljellä reissuun, jota aloin suunnittelemaan samantien, kun tieto Jenkkeihin lähdöstä saapui sähköpostiini maaliskuussa.

Google on käynyt kuumana, ja inspiraatiota reissuun olen löytänyt mm. näistä matkablogeista:

Route 66

Nelliinan vaatehuone

Neljät viikset

Myös historiallisen tien viralliselta nettisivustolta löytyy muun muassa karttoja, kohta kohdalta selitetyt reittioppaat, sekä paljon vinkkejä ja kuvia matkaajille! Ja tuosta vielä yksi kätevä linkki lisää, jes!

Reitti on nyt suurinpiirtein selvillä, ja viime hetken valmistelut ovat käsillä. Välillä toki iskee paniikki, olenko varmasti muistanut kaiken? Mutta hei, johan tässä ollaan elelty tässä maassa yli kolme kuukautta, joten eiköhän myö pärjätä. :)

Kuvahaun tulos haulle Route 66

Tiedonjanoisille tässä pientä faktaa valitsemastamme reitistä, jonka eritoten populaarikulttuuri on tehnyt kuuluisaksi:

Alkuperäinen Route 66 -valtatie avattiin virallisesti vuonna 1926, ja se oli aikanaan tärkeä reitti lännen uusiin osavaltiohin. "Go west" oli silloin uusinta muotia, ja valtaväylä toi liikenteen kautta vaurautta ja hyvinvointia seuduille, jonka kautta se kulki.

Tie lakkautettiin virallisesti vuonna 1985, kun uusi Interstate Highway System korvasi sen autoilijoiden pääväylänä länteen. Historiallinen reitti on kuitenkin säilyttänyt hohtonsa road trippaajien keskuudessa, ja useita tienpätkiä on kunnostettu sekä merkitty Historic Route 66 -kyltein.

Tie alkaa Chicagosta suurten järvien rannalta, jossa sen lähtöpistettä on vaihdettu muutamaankin otteeseen, ja päättyy Santa Monican laituriin Los Angelesissa. Vuosien varrella reittikin on vaihtunut, osa alkuperäisestä tiestä on nykyään huonokuntoista hiekkatietä, osa päättyy dead end:iin ja osa on puolestaan yksityisomistuksessa, joten tarkkana olla pitää!

Eniten reissussa tietenkin jännittää itse ajaminen, että kuinkas sitä jaksetaan monen tunnin mittaiset ajopätkät, ja että löydetäänkö perille vai eksytäänkö matkalla... Toisaalta, kysyvä ei tieltä eksy, ja varsinkin pikkukaupungeissa tämä paikallinen kansa on tunnetusti erittäin auttavaista. Sitä paitsi, minä pienenä järjestelyfriikkinä olen tulostanut kohta kohdalta -oppaat, joten näillä mennään!

Tässä rakkaat apurimme.
Hui, nyt alkaa jo tosissaan jänskättää! :)

TJ5

- A

26. elokuuta 2014

Viimeisiä viedään!


Tasan viikon päivät enää töitä jäljellä. Uskomatonta. Joinakin päivinä sitä vain toivoo työputken olevan jo ohi, toisina taas ei vielä haluaisi luopua tästä kokemuksesta ja näistä ihmisistä. Väistämättä se loppu kuitenkin on jo ihan nurkan takana, ja sen huomaa myös jokapäiväisistä hyvästeistä työpaikalla. "It was a great summer! Was great to have met you!"

Toisaalta on siis jo aivan valmis jättämään tämän turistirysän taakseen ja suuntaamaan kohti ihan toisia maisemia, mutta kieltämättä tässä alkaa pikkuhiljaa iskeä lievä paniikki, että voi ei en oo vielä ehtinyt tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ei kaikkea aina ehdi, ei voi mitään. Ja ei voi kuin olla kiitollinen siitä kaikesta, mitä kuitenkin ollaan tehty ja nähty ja koettu. Harvalla on samat mahdollisuudet lähteä ulkomaille tuosta vaan.

Vaikka megalomaaninen loppureissu jo läheneekin, niin keskitytään vielä hetkeksi erään pienen pikkukaupungin arkeen. Meidän työpäivämme ovat pikkuhiljaa lyheneet, kun puisto oli viime viikolla auki kuuteen ja tällä viikolla enää viiteen. Suurin sesonki on siis jo takana, ja vieraat ovat palanneet kouluihin ja töihin. Myös työntekijöiden palattua pikkuhiljaa kotimaihinsa puiston eri osia on suljettu, kun ei yksinkertaisesti enää riitä hengenpelastajakapasiteetti. Ollaan siis palattu siihen lähtöasetelmaan, mikä oli toukokuussa tänne saapuessamme, kun vain osa puistosta oli auki. Hassua ajatella, että tässä välissä oli kuitenkin kolme kuukautta rankkaa työtä mutta myös unohtumatonta vapaa-aikaa.

Edellinen vapaapäivä sattui keskiviikolle, jolloin suunnattiin Tommin kanssa keskustaan pienelle veneretkelle ihailemaan kanjoneita ja liuskekiviä, joista Dellsin alue tunnetaan. Turismi alkoi täällä jo yli sata vuotta sitten, kun jo eräässä aiemmassa blogikirjoituksessani mainittu H. H. Bennett lähti omin jaloin tutustumaan alueen ympäristöön ja ikuisti ne nyt jo kuuluisiksi valokuviksi.

Veneajelu kesti lähemmäs kolme tuntia, ja käsitti muun muassa Dellsin kuuluisimmat nähtävyydet, Witches Gulchin ja Stand Rockin. Tässä hieman kuvamateriaalia tämän paikallisen luonnon hahmottamiseksi:

Meidän paatti lähtölaiturilla.
Varrella virran.

Intiaanin naama.
Kivi on niin pehmeää, että puutkin kasvaa siinä.

Kalliolle kukkulalle...
Vähän jos oli siitepölyä.
Matkalla noidanrotkoon.
Witches Gulch











Stand Rock
Koira hyppää!
Jännää kiveä.




Etsi mies kuvasta. 
Näköalatasanne.

Sinisiä sudenkorentoja.
Oho ehkä saatoin hieman innostua kuvien kanssa.

Viime päivinä olemme myös saaneet todistaa pariinkin otteeseen luontoäidin mahtia, kun viime torstaina puisto pidettiin sateen takia kiinni ja saimme viettää ylimääräistä vapaapäivää, joka lopulta kului leppoisasti leffan ja jätskin parissa. Tänä aamuna meidän yli pyyhälsi puolestaan ehkä tämänastisista ukkosista mahtavin, joka veti sähkötkin mennessään. Puita on kaatuillut siellä täällä, samoin jopa kokonaisia tienvarren mainoskylttejä. Oli kyllä semmonen myrsky, että oksat pois ...kirjaimellisesti. Puistokin avattiin tänään tunti myöhässä, sillä piti ensin vähän raivata jälkiä, ja osa puistosta oli aamulla edelleen sähköttä, joten jouduttiin hieman soveltamaan aaltoaltaiden ja jokien kanssa. Käytiin nyt illalla Tommin kanssa vähän ihmettelemässä tuhoja tässä naapurissa:






Korjaushommissa.








Tahatonta kauneutta.
Tommi löysi itselleen tuliaisen.

Tästä eteenpäin onkin sitten luvassa lähinnä raivopakkaamista, viime hetken matkapanikointia, sekä ne väistämättömät hyvästien jätöt. Keskiviikkona onkin kesän viimeinen virallinen vapaapäivä, ja sunnuntai-iltana koko Noah kokoontuu kesän viimeisiin iltamiin, jossa palkitaan mm. employee of the year. Eiköhän näistä tule juttua sitten seuraavaksi!

- A

Ps. tässä teille sitä myrskyä: