Vielä on kesää jäljellä?

Niin saapui yllättäen jo elokuu, vaikka vastahan heinäkuu alkoi! Toisaalta, onhan tässä vielä tasan kuukausi töitä ja melkein kaksi kuukautta siihen, että astumme Eurooppaan lähtevään lentokoneeseen. Eli eihän tämä hätä ole vielä tämännäköinen!

Ei sillä, silti tulee joka päivä mietittyä sitä ja tätä, mitä pitää sitten Suomessa tehdä ja muistaa, ja kämpänhaku on allekirjoittaneella käynyt kuumana, tosin toistaiseksi tuloksetta. Onneksi voin kuulemma bunkata poikien nurkissa sen aikaa, kunnes löydän oman kämpän (terveiset vaan Nikolle!). Ajatukset siis väistämättä siirtyvät pikkuhiljaa syksyyn, joka tulee meillä molemmilla olemaan erittäin stressaava ja kiireinen, ja täällä on pitänyt oikein skarpata, ettei stressi ala jo nyt hiipimään takaraivoon. Onhan tätä kesää vielä jäljellä!

Itselläni kuumottaa tällä hetkellä eniten meidän syyskuun road trip, jonka tosin suunnittelin jo valmiiksi puoli vuotta sitten, kun tieto Jenkkeihin lähdöstä alunperin saapui sähköpostiin. Mutta pitäähän ne kaikki sata matkablogia lukea vielä uudestaan läpi, ettei varmasti unohdu mitään välistä! Navigaattorikin tipahti postiluukkuun tällä viikolla, joten kartat on nyt olemassa sekä paperisena että digitaalisena. Viimeistään autovuokrauksia tutkiessa alkaa pikkuhiljaa konkretisoitua, että ihan kohta sitä männään!

Tai ei sittenkään männä ihan vielä, sillä keskitytään nyt ensin tähän viimeiseen kuukauteen täällä Dellsissä, sillä eipä näitä ihmisiä enää tämän kesän jälkeen tule luultavasti koskaan näkemään (puhun siis nyt muista kuin suomalaisista, kyllähän Suomessa joutaa sitten pitää ties mitä reunioneita). Tämäkin konkretisoituu hyvin äkkiä, kun eteläamerikkalaiset lähtevät jo ensi viikolla pois! Pitää vielä käydä äkkiä keikuttamassa niiden kanssa vähän peppua latinoillassa! Myös ukrainalaiset taitavat lähteä viikon sisällä, tosin onneksi Ukraina on lähempänä kuin Kolumbia tai Ecuador.

Vaikka kesän alussa oli kovasti tarkoituksena olla kiintymättä liikaa näihin ulkomaan kollegoihin, niin onhan täällä kuitenkin tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin ja toivottavasti myös tullaan pitämään edes jossain määrin yhteyttä. Myös näistä amerikkalaisista ollaan saatu hyviä kavereita, saa nähdä kohtaako meidän tiet uudestaan vielä joskus jossain päin maailmaa. Pitää siis nyt vielä nauttia näistä hetkistä ja yrittää vielä tehdä niitä asioita, joita tänne ollaan tultu kokemaan ja näkemään.

Kasuaalia hengausta eräänä aamuna adventurella.

Yksi näistä on Devil's lake, jonne ollaan näillä näkymin VIHDOIN pääsemässä maanantaina, monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen. :D Joten sormet ja varpaat ristissä, ettei tule meidän tuurilla esim. tornadoa juuri sille päivälle. Parin viikon päästä on myös luvassa jo edellisessä postauksessa mainitsemani lifeguard-illallinen, jonne mennään hienosti laittautuneina ja jossa katsotaan kesän kuvasaldoa ja annetaan leikkimielisiä palkintoja, sekä tietty syödään (ja juodaan) hyvin.

Muuten täällä on lähinnä ollut viime päivinä tavallista arkea ja pitkiä (ja kuumia!) työpäiviä. Tänne on vihdoin iskenyt jonkin sortin helleaalto, joka on tosin tuonut tullessaan myös aika monet ukkoset. Olipa viikko sitten lauantaina myös parin vuoden kävijäennätys, lähes 11 000 asiakasta! Keskiviikkona vietettiin vapaapäivää, ja käytiin Tomin ja Tommin kanssa katsastamassa paikallinen eläinpuisto Timbavati. Heti ensimmäinen eläin, jonka näimme, juoksi stressaantuneena edestakaisin pienessä häkissään, eikä kyllä vakuuttanut loppuosa puistostakaan. Osalla eläimistä näytti kyllä olevan ihan mainiot oltavat, mutta liian moni oli liian pienissä häkeissä ilman virikkeitä saati luonnollista elinympäristöään muistuttavia rakennelmia. Lähtiessä annoin puiston vastaaville työntekijöille erittäin pettyneet suulliset palautteet. Hyvä hippi-Ave!

Pingviineillä taisi olla eniten hauskaa.

Pojat sai uusia kavereita.

Pus pus.

Kengurua ei kiinnosta.

Puiston komeimmat sarvet.

Nam nam kielari.

Kilpparipornoa.

Lumitiikeri.

Luonnolliset ympäristöt, jne.

Jellonat chillaa.

Näitä tiikerinpoikasia pidetään tässä häkissä koko päivän, jotta asiakkat voivat kuvauttaa itsensä niiden kanssa. Hieman oksetti, ja henkilökunta sai kyllä kuulla tästä.

Reppanoita pikkuapinoita.

"Voi kun pääsis ulkomaailmaan."

Pidän siis kyllä kovasti eläintarhoista ja -puistoista, kunhan eläimistä pidetään hyvää huolta ja niillä on mahdollisimman luonnonmukaiset oltavat. Tuolla ehti jo pari kertaa tulla itku, joten tämä kertonee puiston tasosta jotain... Ilmaiseksi päästiin, joten onpahan nyt nähty, mutta enpä toiste menisi. Toisaalta, toivon että tuolla riittäisi sen verran kävijöitä, että rahaa riittäisi myös kunnostustoimiin.

Eilen illalla alakerran tytöt pitivät pienet kekkerit, joka yritettiin tarkoituksella pitää suht salassa, ettei tänne tulisi koko kylää (kuten oli kuulemma käynyt 4th of July -kemuissa). Kutsuin päivällä töissä näihin bileisiin läpällä kaksi jenkkiasiakasta, jotka piti mulle pitkään eräällä spotilla seuraa ja joiden kanssa rupateltiin niitä näitä, enkä todellakaan uskonut heidän muistavan paikan nimeä, saati oikeasti tulevan, mutta perhana vieköön niin ne vaan ilmaantui eilen illalla paikalle! :D Ja vieläpä kolmen kaverinsa kanssa! Ihan mukavia poikia ne oli, mut eipä ne kauaa kyllä viihtyneet (järjestäjien huojennukseksi), ja eilen taisi loppujen lopuksi paikalla olla vain noin kolmisenkymmentä vierasta, joten meidän housing supervisor Brandonkin oli ihan hyvillä mielin.

Sillä välin keräily-update! State quarters -kolikoita on nyt kasassa 40/50! Ja erääseen toiseenkin kokoelmaan sain lisäystä, kröhöm ja hupsis...

Seuraavaksi ostan Arielin.

Pitää vaan toivoo, että saan joskus tyttölapsen. Mikäli en, niin pakotan pojat leikkimään prinsessa-legoilla. Parenting success.

Ai niin, ollaan muuten saatu ihan oikeaakin postia! Kiitokset asianomaisille! :)

Postia ympäri mualimoo.

Joo eipä tässä kai enää muuta keksi. Tommi otti just Ben & Jerry's -paketin pakastimesta, joten sillon läks!

- A