16. heinäkuuta 2014

Puoliväli

Täällä muut suomalaiset ovatkin jo monelta taholta huomautelleet, että olemme tulleet pienen kesäreissumme puoliväliin. Piti ihan alkaa laskemaan, että näinkö on. Tosin tämänhän voi laskea usealla eri tavalla. Saavuttiin Yhdysvaltoihin 16. päivä toukokuuta, ja takaisin Suomeen lähdemme 30. syyskuuta. Sekä alku- että loppupäivä mukaanlukien tämä tekee yhteensä 138 päivää, joista nyt on takana 61 ja edessä vielä 78. Jos taas lasketaan ainoastaan Wisconsin Dellsissä viettämämme aika eikä oteta huomioon ensimmäisiä ja viimeisiä reissuja, on yhteensä 104 päivästä takana 56 ja edessä 49 päivää, jolloin olemme tosiaan jo ylittäneet puolivälin.

Ehkä jotain ajan kulusta kertoo myös se, että viime aikoina ainakin omalla tahollani olen huomannut ilmassa pientä työangstia, enkä ole malttanut viihtyä työpaikalla kuin pari kokonaista työpäivää, vaan heti tilaisuuden tullen lähtenyt kotiin aikaisemmin. Nyt lienee siis ylitetty se raja, kun jatkuvat ihmismassat ja tekopirteys alkaa tulla korvista ulos ja tekisi vaan mieli mökille piiloon kaikilta.

Toinen selvä merkki jonkin sortin uupumuksesta on se, ettei vapaapäiville enää edes viitsi kehitellä kummempaa tekemistä, vaan mieluummin käyttää harvat vapaat rentoutumiseen ja nollaamiseen. Toisaalta, olen myös alkanut vaihtamaan itselleni ylimääräisiä vapaapäiviä, sillä meillä riittää noita itäeurooppalaisia, jotka ovat mieluummin töissä kuin vapaalla.

Emme siis ole tehneet viime päivinä kovinkaan kummoisia aktiviteetteja. Mitä nyt pari entertainment card -kohtaa viivattu yli tilaisuuden salliessa. Ja noh, pakko on ollut keksiä jotain näperreltävää!

Kuvassa näkyy neljät Minneapoliksen tuliaiset.
Joskus vähän lapsettaa.
Viime perjantain vapaapäivä vietettiin downtownissa pyörien, jossa myös pistäydyimme H.H. Bennettin studioon ja museoon. Kyseessä on siis yksi ensimmäisistä amerikkalaisista valokuvaajista, joka sattui ammentamaan inspiraationsa 1800-luvun Wisconsin Dellsin ympäristöstä intiaanikansoineen ja jokilaivaturisteineen. Bennett oli myös ensimmäisiä kuvajournalismin pioneereja. Tämä lienee hänen kuuluisin otos:

Hyppääjänä Bennettin oma poika, Ashley.
Museo sinänsä oli pieni ja käsitti lähinnä Bennetin ottamia otoksia sekä hänen alkuperäistä kuvauskalustoa, mutta päivämme pelasti näyttelyä pyörittävä arviolta seitsenkymppinen vanha herra, joka oli äärimmäisen kiinnostunut suomalaisista ja meidän kulttuurista sekä asenteista amerikkalaisia kohtaan.

Bennett tykkäsi kuvata alkuperäiskansoja.
3D 1800-luvun malliin.


Kappas mitä löytyi!
Tänään vietimme Tommin kanssa ylimääräistä vapaapäivää, sillä annoimme anteliaasti omat työvuoromme niitä enemmän janoaville. Meitä sattuikin isompi porukka tänään vapaalle, sillä viime päivien kylmän sään vuoksi puisto oli lähes tyhjillään ja monet meistä päästettiin kotiin heti aamusta. Suuntasimme kymmenpäisellä kokoonpanolla keskustaan, jossa porukka kyllä samantien jakaantui kahtia, ja myöhemmin hajaantui vielä lisää. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän eri mielenkiinnon kohteita. Me päädyimme testaamaan, tekeekö Monk's todellakin alueen parhaat burgerit (Tommi: tekee!), sekä kokemaan kauan himoitsemamme Wizard quest, jossa piti tunnin sisällä selvittää arvoitukset ja vapauttaa neljä velhoa sokkeloisesta fantasiamaailmasta. Oli kyllä huippu quest, tekisi mieli mennä uudestaan! :D

Monkin ruoka kelpasi!
Näin 7 ihmistä matkustaa yhdessä pienessä autossa.
Illan päätti vielä pienen sadekuuron jälkeinen tuplasateenkaari, jonka jälkeen olenkin viihtynyt sisätiloissa siskon kanssa skypetellen ja noh, muuten vaan dataillen. Huomenna olemme ihan "luvallisesti" vapaalla, joten sään salliessa suunnitelmissa on suunnata Mt. Olympukseen, joka on yhdistetty vesi-huvipuisto (ja myös sattuneesta syystä Noahin pahin kilpailija).


Ensi viikolla olisi kova yritys lähteä vihdoin käymään Milwaukeessa, sillä siellä esiintyy Walk the Moon (= yksi lempibändeistäni)! Jeejee! Toivottavasti onnistuu! Tänään laitettiin vapaatoiveet vetämään.

Ai niin, ja pari päivää sitten lyötiin lukkoon ainakin osa meidän loppukesän road tripistä, kun varattiin lennot San Franciscosta New Yorkiin, josta lentomme takaisin Suomeen lähtee. Nykin päässä meitä tulee olemaan vastassa yksi parhaista kavereistani, jonka kanssa on tarkoitus ainakin juhlistaa synttäreitämme! Can't wait! :)

- Ave

Ps. Tänään ollaan tuon Tommin kanssa viihdytty yhdessä tasan kahdeksan kuukautta. :) Sen kunniaksi vähän hempeilyä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti