7. heinäkuuta 2014

Minneapolis

Rakas päiväkirja,

4- 6.7.2014 vietimme siis Minneapoliksessa, joka on n. neljän tunnin bussimatkan päässä Wisconsin Dellsistä.

Jo jonkin aikaa porukalla olimme suunnitelleet hieman pidempää reissua johonkin suurempaan lähikaupunkiin, joista lopuksi määränpääksi asettui Minneapolis. Saimme tälle viikonlopulle kolmen (3!) päivän vapaat, jotka tuntuivat luksukselta verrattuna viikoittaiseen yhteen vapaapäivään. Lopulta seurueeksi muodostuimme minä, Ave, Tom, Pertti, Otto, Aleksander ja Aliisa.

Maisemia bussin ikkunasta.
Viikonloppuvapaamme sijoittui kuitenkin haastavasti juuri Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän 4. heinäkuuta paikkeille (4th of July), jolloin lähes kaikki majoituspaikat olivat buukattu täyteen. Lopulta löysimme kuitenkin mahtavan asunnon kahdeksi yöksi AirBnB- palvelusta, jossa yksityiset henkilöt tarjoavat omistamiaan asuntoja majoitustarpeisiin. Neljän makuuhuoneen siisti asunto maksoi alle 30€ per henkilö. Ei paha.

Pojat kasuaalisti talon edustalla.
Lähtö kohti Minneapolista alkoi perjantaina puolenpäivän aikoihin, ja amerikkalaisittain jokainen pysähdys tapahtui McDonald’sissa. Matka joutui nopeasti, ja saavuimme Minneapoliksen keskustaan puoli viideltä iltapäivällä.

Keskustaa.
Bussipysäkki sattui olemaan lähellä paikallista Target Field- pesäpallostadionia, jossa pelasi paikallinen Minnesota Twins vastaan New York Yankees. En itse perusta penkkiurheilusta, mutta jo stadionin koko ja ihmismäärä sai minutkin innostumaan. Ehkäpä juuri ihmetyksemme herätti erään portin toisella puolella olleen työntekijän huomion, joka pienen keskustelutuokion jälkeen tarjosi pikaista kierrosta porttien sisäpuolella ilmaiseksi. Seurasimme vanhempaa herrasmiestä, joka kertoi meille itse pelistä, stadionista ja näytti meille parhaat katsomopaikat.

Matkalla stadionille.

Poppoo.
Viimeistään tämän jälkeen olimme kaikki sitä mieltä, että meidän täytyy päästä seuraavan päivän peliin jonne ostimmekin liput välittömästi. Hintakaan ei ollut suolainen, baseball-pelin pääsee kokemaan 25- 30 dollarilla.

Seuraavaksi oli aika etsiä ruokapaikka illaksi. Päädyimme Brothers Bar & Grill- ravintolaan, jossa illalliskokemuksen pilasi sähläävä tarjoilija, joka ei muistanut mitään, sekoitti melkein kaikkien annokset ja laskutkin menivät puihin. Kiitos siis Rachel, emme unohda sinua ikinä!

Kun vielä nauratti.
Ruokasekoilun vuoksi emme nähneet paljoakaan 4th of July ilotulituksista, joita paikallisella sillalla seurasi tuhansia ihmisiä. Pitääkin siis toivoa että emme missanneet paljoa. Kaikkia vitutti, joten vitutus piti laannuttaa baarissa. Paitsi että Tommia ei vituttanut, Tommia ei vituta ikinä. Tai Tommi ei sitä ainakaan muille kerro.

Se ainoa onnistunut ilotulituskuva.
Hieman oli populaa.
Toiveena oli pelata biljardia, ja paikallisen neuvo oli suunnata kohti Cowboy Jack’s-baaria. Puitteet olivat komeat ja viihdyimmekin siellä tovin. Puolen yön aikoihin lähdimme takaisin kämpille palautumaan seuraavan päivän baseball-peliä ja Mall of America-reissua varten.

Baarissa oli myös konehärkä.

Kattoterassilla oli kivaa.
Liskopitoisen yön jälkeen suuntasimme jälleen taksilla keskustaan, jossa tuhdin jenkkiaamupalan jälkeen oli baseball-pelin aika. Turvatarkastus metallinpaljastimineen lähenteli lentokenttä-tasoa, ja ihmisten määrä jo katsomoiden ulkopuolella oli hengästyttävä. Lippujen osoittamille paikoille päästyämme olikin innostus jo huipussaan, ja olihan minun pakko saada Twinsien kasvomaalaus! Pelistä en ymmärtänyt paljoakaan, mutta ihmispaljoutta ja väliaikaohjelmia oli ilo katsella.





Vietimme aikaa stadionilla kolmisen tuntia, jonka jälkeen oli aika kokea Amerikan suurin ostoskeskus, Mall of America. 2,5 miljoonan neliömetrin kokoinen, yli 520 kauppaa, huvipuiston, elokuvateatterin ja akvaarion sisältävä kokonaisuus ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Itse teräshermoisena miehenä olin tyydyttänyt jo tarpeeni pienemmässä Tanger-kauppakeskuksessa Wisconsinissa, joten muutaman tunnin jälkeen ei matkaan tarttunut kuin halpa kauluspaita ja pari kirjaa. Rahapussi kiitti!

Mall of America.
Legoista rakennettu.
Sisällä oli myös huvipuisto.
Löydettyämme viimeisenkin ryhmäläisemme lähdimme metrolla kohti keskustaa ja kaikilla oli vaihteeksi nälkä. Syötyämme mahat täyteen burritoja ja tulisia hampurilaisia lähti osa kämpille ja osa meistä tahtoi katsastaa paikallisen Dreamgirls-kerhon, jonne päivän urheilulippu antoi vapaan pääsyn. Paikka olikin sitten sitä mitä nimi saattoi antaa olettaa ja poistuimme paikalta jonkin ajan päästä kokemusta rikkaampana. Loputkin meistä saapuivat asunnolle hyvissä ajoin puolen yön jälkeen, sillä sunnuntaina check-out olisi jo kello 10.

Näkymiä tramista.


Mississippi.
Tänään aamulla oli poppoo valmiina lähtöön ilman suurempia ongelmia, ja suuntasimme keskustasta aikaisemmin löytyneeseen Whole Foods- ruokakauppaan, joka lienee lähinnä normaalia suomalaista ruokakauppaa. Normaali on siis sitä, että suurin osa tavaroista ei koostu uppopaistetuista, pakastetuista einesruoista. Kokonaisuudessaan Minneapolis yllätti meidät kaikki nuorekkuudellaan, sillä vastaan tuli jatkuvasti hipstereitä ja sateenkaarikansaa. Näimme ihmisten jopa liikkuvan polkupyörillä!


Kirjoittelen ensimmäistä blogi-päivitystäni bussissa kohti Dellsiä ja pakko sanoa että olipa mukava reissu! Nopeasti huomaa miten paikka voi alkaa tuntua kodilta. Taidammepa pestä Aven kanssa pyykkiä kotiin päästyämme…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti