Puoliväli

Täällä muut suomalaiset ovatkin jo monelta taholta huomautelleet, että olemme tulleet pienen kesäreissumme puoliväliin. Piti ihan alkaa laskemaan, että näinkö on. Tosin tämänhän voi laskea usealla eri tavalla. Saavuttiin Yhdysvaltoihin 16. päivä toukokuuta, ja takaisin Suomeen lähdemme 30. syyskuuta. Sekä alku- että loppupäivä mukaanlukien tämä tekee yhteensä 138 päivää, joista nyt on takana 61 ja edessä vielä 78. Jos taas lasketaan ainoastaan Wisconsin Dellsissä viettämämme aika eikä oteta huomioon ensimmäisiä ja viimeisiä reissuja, on yhteensä 104 päivästä takana 56 ja edessä 49 päivää, jolloin olemme tosiaan jo ylittäneet puolivälin.

Ehkä jotain ajan kulusta kertoo myös se, että viime aikoina ainakin omalla tahollani olen huomannut ilmassa pientä työangstia, enkä ole malttanut viihtyä työpaikalla kuin pari kokonaista työpäivää, vaan heti tilaisuuden tullen lähtenyt kotiin aikaisemmin. Nyt lienee siis ylitetty se raja, kun jatkuvat ihmismassat ja tekopirteys alkaa tulla korvista ulos ja tekisi vaan mieli mökille piiloon kaikilta.

Toinen selvä merkki jonkin sortin uupumuksesta on se, ettei vapaapäiville enää edes viitsi kehitellä kummempaa tekemistä, vaan mieluummin käyttää harvat vapaat rentoutumiseen ja nollaamiseen. Toisaalta, olen myös alkanut vaihtamaan itselleni ylimääräisiä vapaapäiviä, sillä meillä riittää noita itäeurooppalaisia, jotka ovat mieluummin töissä kuin vapaalla.

Emme siis ole tehneet viime päivinä kovinkaan kummoisia aktiviteetteja. Mitä nyt pari entertainment card -kohtaa viivattu yli tilaisuuden salliessa. Ja noh, pakko on ollut keksiä jotain näperreltävää!

Kuvassa näkyy neljät Minneapoliksen tuliaiset.

Joskus vähän lapsettaa.

Viime perjantain vapaapäivä vietettiin downtownissa pyörien, jossa myös pistäydyimme H.H. Bennettin studioon ja museoon. Kyseessä on siis yksi ensimmäisistä amerikkalaisista valokuvaajista, joka sattui ammentamaan inspiraationsa 1800-luvun Wisconsin Dellsin ympäristöstä intiaanikansoineen ja jokilaivaturisteineen. Bennett oli myös ensimmäisiä kuvajournalismin pioneereja. Tämä lienee hänen kuuluisin otos:

Hyppääjänä Bennettin oma poika, Ashley.

Museo sinänsä oli pieni ja käsitti lähinnä Bennetin ottamia otoksia sekä hänen alkuperäistä kuvauskalustoa, mutta päivämme pelasti näyttelyä pyörittävä arviolta seitsenkymppinen vanha herra, joka oli äärimmäisen kiinnostunut suomalaisista ja meidän kulttuurista sekä asenteista amerikkalaisia kohtaan.

Bennett tykkäsi kuvata alkuperäiskansoja.

3D 1800-luvun malliin.

Kappas mitä löytyi!

Tänään vietimme Tommin kanssa ylimääräistä vapaapäivää, sillä annoimme anteliaasti omat työvuoromme niitä enemmän janoaville. Meitä sattuikin isompi porukka tänään vapaalle, sillä viime päivien kylmän sään vuoksi puisto oli lähes tyhjillään ja monet meistä päästettiin kotiin heti aamusta. Suuntasimme kymmenpäisellä kokoonpanolla keskustaan, jossa porukka kyllä samantien jakaantui kahtia, ja myöhemmin hajaantui vielä lisää. Mitä enemmän porukkaa, sitä enemmän eri mielenkiinnon kohteita. Me päädyimme testaamaan, tekeekö Monk's todellakin alueen parhaat burgerit (Tommi: tekee!), sekä kokemaan kauan himoitsemamme Wizard quest, jossa piti tunnin sisällä selvittää arvoitukset ja vapauttaa neljä velhoa sokkeloisesta fantasiamaailmasta. Oli kyllä huippu quest, tekisi mieli mennä uudestaan! :D

Monkin ruoka kelpasi!

Näin 7 ihmistä matkustaa yhdessä pienessä autossa.

Illan päätti vielä pienen sadekuuron jälkeinen tuplasateenkaari, jonka jälkeen olenkin viihtynyt sisätiloissa siskon kanssa skypetellen ja noh, muuten vaan dataillen. Huomenna olemme ihan "luvallisesti" vapaalla, joten sään salliessa suunnitelmissa on suunnata Mt. Olympukseen, joka on yhdistetty vesi-huvipuisto (ja myös sattuneesta syystä Noahin pahin kilpailija).

Ensi viikolla olisi kova yritys lähteä vihdoin käymään Milwaukeessa, sillä siellä esiintyy Walk the Moon (= yksi lempibändeistäni)! Jeejee! Toivottavasti onnistuu! Tänään laitettiin vapaatoiveet vetämään.

Ai niin, ja pari päivää sitten lyötiin lukkoon ainakin osa meidän loppukesän road tripistä, kun varattiin lennot San Franciscosta New Yorkiin, josta lentomme takaisin Suomeen lähtee. Nykin päässä meitä tulee olemaan vastassa yksi parhaista kavereistani, jonka kanssa on tarkoitus ainakin juhlistaa synttäreitämme! Can't wait! :)

- Ave

Ps. Tänään ollaan tuon Tommin kanssa viihdytty yhdessä tasan kahdeksan kuukautta. :) Sen kunniaksi vähän hempeilyä:

Minneapolis

Rakas päiväkirja,

4- 6.7.2014 vietimme siis Minneapoliksessa, joka on n. neljän tunnin bussimatkan päässä Wisconsin Dellsistä.

Jo jonkin aikaa porukalla olimme suunnitelleet hieman pidempää reissua johonkin suurempaan lähikaupunkiin, joista lopuksi määränpääksi asettui Minneapolis. Saimme tälle viikonlopulle kolmen (3!) päivän vapaat, jotka tuntuivat luksukselta verrattuna viikoittaiseen yhteen vapaapäivään. Lopulta seurueeksi muodostuimme minä, Ave, Tom, Pertti, Otto, Aleksander ja Aliisa.

Maisemia bussin ikkunasta.

Viikonloppuvapaamme sijoittui kuitenkin haastavasti juuri Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivän 4. heinäkuuta paikkeille (4th of July), jolloin lähes kaikki majoituspaikat olivat buukattu täyteen. Lopulta löysimme kuitenkin mahtavan asunnon kahdeksi yöksi AirBnB- palvelusta, jossa yksityiset henkilöt tarjoavat omistamiaan asuntoja majoitustarpeisiin. Neljän makuuhuoneen siisti asunto maksoi alle 30€ per henkilö. Ei paha.

Pojat kasuaalisti talon edustalla.

Lähtö kohti Minneapolista alkoi perjantaina puolenpäivän aikoihin, ja amerikkalaisittain jokainen pysähdys tapahtui McDonald’sissa. Matka joutui nopeasti, ja saavuimme Minneapoliksen keskustaan puoli viideltä iltapäivällä.

Keskustaa.

Bussipysäkki sattui olemaan lähellä paikallista Target Field- pesäpallostadionia, jossa pelasi paikallinen Minnesota Twins vastaan New York Yankees. En itse perusta penkkiurheilusta, mutta jo stadionin koko ja ihmismäärä sai minutkin innostumaan. Ehkäpä juuri ihmetyksemme herätti erään portin toisella puolella olleen työntekijän huomion, joka pienen keskustelutuokion jälkeen tarjosi pikaista kierrosta porttien sisäpuolella ilmaiseksi. Seurasimme vanhempaa herrasmiestä, joka kertoi meille itse pelistä, stadionista ja näytti meille parhaat katsomopaikat.

Matkalla stadionille.

Poppoo.

Viimeistään tämän jälkeen olimme kaikki sitä mieltä, että meidän täytyy päästä seuraavan päivän peliin jonne ostimmekin liput välittömästi. Hintakaan ei ollut suolainen, baseball-pelin pääsee kokemaan 25- 30 dollarilla.

Seuraavaksi oli aika etsiä ruokapaikka illaksi. Päädyimme Brothers Bar & Grill- ravintolaan, jossa illalliskokemuksen pilasi sähläävä tarjoilija, joka ei muistanut mitään, sekoitti melkein kaikkien annokset ja laskutkin menivät puihin. Kiitos siis Rachel, emme unohda sinua ikinä!

Kun vielä nauratti.

Ruokasekoilun vuoksi emme nähneet paljoakaan 4th of July ilotulituksista, joita paikallisella sillalla seurasi tuhansia ihmisiä. Pitääkin siis toivoa että emme missanneet paljoa. Kaikkia vitutti, joten vitutus piti laannuttaa baarissa. Paitsi että Tommia ei vituttanut, Tommia ei vituta ikinä. Tai Tommi ei sitä ainakaan muille kerro.

Se ainoa onnistunut ilotulituskuva.

Hieman oli populaa.

Toiveena oli pelata biljardia, ja paikallisen neuvo oli suunnata kohti Cowboy Jack’s-baaria. Puitteet olivat komeat ja viihdyimmekin siellä tovin. Puolen yön aikoihin lähdimme takaisin kämpille palautumaan seuraavan päivän baseball-peliä ja Mall of America-reissua varten.

Baarissa oli myös konehärkä.

Kattoterassilla oli kivaa.

Liskopitoisen yön jälkeen suuntasimme jälleen taksilla keskustaan, jossa tuhdin jenkkiaamupalan jälkeen oli baseball-pelin aika. Turvatarkastus metallinpaljastimineen lähenteli lentokenttä-tasoa, ja ihmisten määrä jo katsomoiden ulkopuolella oli hengästyttävä. Lippujen osoittamille paikoille päästyämme olikin innostus jo huipussaan, ja olihan minun pakko saada Twinsien kasvomaalaus! Pelistä en ymmärtänyt paljoakaan, mutta ihmispaljoutta ja väliaikaohjelmia oli ilo katsella.

Vietimme aikaa stadionilla kolmisen tuntia, jonka jälkeen oli aika kokea Amerikan suurin ostoskeskus, Mall of America. 2,5 miljoonan neliömetrin kokoinen, yli 520 kauppaa, huvipuiston, elokuvateatterin ja akvaarion sisältävä kokonaisuus ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Itse teräshermoisena miehenä olin tyydyttänyt jo tarpeeni pienemmässä Tanger-kauppakeskuksessa Wisconsinissa, joten muutaman tunnin jälkeen ei matkaan tarttunut kuin halpa kauluspaita ja pari kirjaa. Rahapussi kiitti!

Mall of America.

Legoista rakennettu.

Sisällä oli myös huvipuisto.

Löydettyämme viimeisenkin ryhmäläisemme lähdimme metrolla kohti keskustaa ja kaikilla oli vaihteeksi nälkä. Syötyämme mahat täyteen burritoja ja tulisia hampurilaisia lähti osa kämpille ja osa meistä tahtoi katsastaa paikallisen Dreamgirls-kerhon, jonne päivän urheilulippu antoi vapaan pääsyn. Paikka olikin sitten sitä mitä nimi saattoi antaa olettaa ja poistuimme paikalta jonkin ajan päästä kokemusta rikkaampana. Loputkin meistä saapuivat asunnolle hyvissä ajoin puolen yön jälkeen, sillä sunnuntaina check-out olisi jo kello 10.

Näkymiä tramista.

Mississippi.

Tänään aamulla oli poppoo valmiina lähtöön ilman suurempia ongelmia, ja suuntasimme keskustasta aikaisemmin löytyneeseen Whole Foods- ruokakauppaan, joka lienee lähinnä normaalia suomalaista ruokakauppaa. Normaali on siis sitä, että suurin osa tavaroista ei koostu uppopaistetuista, pakastetuista einesruoista. Kokonaisuudessaan Minneapolis yllätti meidät kaikki nuorekkuudellaan, sillä vastaan tuli jatkuvasti hipstereitä ja sateenkaarikansaa. Näimme ihmisten jopa liikkuvan polkupyörillä!

Kirjoittelen ensimmäistä blogi-päivitystäni bussissa kohti Dellsiä ja pakko sanoa että olipa mukava reissu! Nopeasti huomaa miten paikka voi alkaa tuntua kodilta. Taidammepa pestä Aven kanssa pyykkiä kotiin päästyämme…

Itsenäisyyspäiväspesiaali: Fuck logic

Eletään täällä nyt jo tosiaan seitsemättä viikkoa ja tänään on Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä, joten voisin sen kunniaksi tässä vaiheessa hieman avautua tästä paikallisesta kulttuurista. Luvassa siis listausta asioista, jotka täällä tehdään meidän näkökulmastamme väärinpäin tai vähintäänkin omituisesti, sekä lopuksi huomioita paikallisen kulttuurin yllättävistä puolista.

Jee kerrankin pääsen käyttämään noita palluroita! :D

• Noniin, eli voitaisiin hoitaa heti ensiksi alta pois nämä älyttömät mitta- ja painoyksiköt. Näihin kuviin:

• Tuolla vilahtikin jo tuo päivämäärien älyttömyys, eli täällä päivämäärät merkataan järjestyksessä kuukausi/päivä/vuosi. Missä logiikka?

• Kellonajat: paikallinen vuorokausi koostuu kahdesta 12 tunnista, joiden perään lisätään joko AM tai PM vuorokauden puolikkaan mukaan. 24-tuntista päivää ei tunneta, joten jenkin saat takuuvarmasti hämilleen, kun toteat kellon olevan seitsemäntoista kolmekymmentäviisi. Toinen hämmentävä seikka kellonajoihin liittyen on se, että päivän puolikas aletaan laskemaan luvusta 12. Eli puoliyö on 12 AM ja puolipäivä 12 PM. Kyllä saa aina aukioloaikoja tarkistaessa hetken miettiä, että mites päin nämä nyt menikään.

• Autokulttuuri! Arrrgh, täällä ei tosiaan suunnitella mitään kävelyä tai edes pyöräilyä huomioonottaen. Välimatkat ovat suuret ja palvelut ripoteltu maanteiden varrelle, jonne pääsee ainoastaan autolla. Pyöräkaistaa riittää vain muutamalle sadalle metrille ja suojateitä on vain muutama siellä täällä. Poliisisetä kertoi tuossa reilu viikko sitten ylpeänä, kuinka koko Dellsissä on nykyään KOLME maantien ylityskohtaa kevyelle liikenteelle! WAU HEI. Muistinko mainita, että tienylitys muissa kohdin on laitonta, joten jee kiva heittää joka päivä monta sataa metriä turhaa lenkkiä, koska ää missä lähin suojatie. Enimmäkseen kyllä rikomme lakia ja ylitämme missä sattuu, aika pahikset. Tosin tämäkään ei ole mutkatonta, sillä niitä autoja tulee koko ajan. Usein sen ylimääräisen lenkin heittämällä pääsee nopeammin yli, kuin odottamalla pientä taukoa autoletkassa. En ymmärrä, että mistä näitä autoilijoita oikein edes riittää täällä 3 000 asukkaan kylässä?!

• Autokulttuurin johdannainen vol 1: lähes totaalinen julkisen liikenteen puute. Dellsin sisäistä julkista liikennettä ei ole olemassa, ja kaupungistakin pääsee pois vain pari kertaa päivässä. Tämä oli myös osatekijä, miksi mennään Minneapolikseen Milwaukeen sijasta. Milwaukeehen on aivan surkeat aikataulut!

• Autokulttuurin johdannainen vol 2: lähikauppojen puute. Koska kaikki tietenkin tekevät ostoksensa siellä Walmartissa, ei lähikauppoja tarvita. Jotkut huoltoasemat ovat tosin varustautuneet "perustarpeilla", eli lähinnä karkeilla, sipsillä, limulla ja kaljalla.

• Tämä:

• Sokeri. Sitä on kaikkialla. Jopa pippurissa. Not even kidding.

• Kasvis- ja kalaruokien lähes totaalinen puute. Voihan Walmart, I'm disappoint.

• Lakanat. En tiedä osaavatko jenkit normaalisti käsitteet pussilakana ja peitto, mutta tähän mennessä joka yöpymispaikassa (oma asuntomme mukaanlukien) "peitto" käsittää pelkän aluslakanan jonka päälle vain heitetään joku random viltti tai ohut peitto, joka sitten varmasti yön aikana valuu jonnekin sängyn alle ja sitten on vilu ja paha mieli.

• Kolikoiden loogisuus. Kuvassa kolikot arvoltaan pienimmästä suurimpaan:

1 sentti, 5 senttiä, 10 senttiä ja 25 senttiä.

• Verot. Kaupassa hinta merkitään aina verottomana, joten kassalla seuraa aina mukava yllätys, kun hinta ei olekaan sitä, mitä luuli. Verojen määrä vaihtelee osavaltioittain ja jopa kaupungeittain. Minneapoliksessa vaatteista ei veroteta yhtään, joten sattuneesta syystä siellä sijaitsee maan suurin ostoskeskus.

• The bigger the better! Jenkeissä kaikki on suurempaa, ja se on kyllä aivan totta! Kaupassakin lähes kaikki myydään automaattisesti perhe- ja säästöpakkauksissa. Ja näkisittepä nämä autot! Citymaastureita lienee enemmän, kuin normaaleja henkilöautoja. Ja luonto kiittää...

Kuvassa iso Aliisa ja pieni auto. Vai miten se meni...

• Jenkkien lounaat. Tai siis niiden puute. Kuka kaipaa kunnon lämmintä ateriaa, kun voit mussuttaa popcornia ja muroja suoraan paketista? En käsitä millä energialla nää amerikkalaiset kollegat jaksaa töissä aamuyhdeksästä iltaseiskaan. Mulla on ainakin koko ajan nälkä, vaikka otankin aina muhkeet eväät matkaan. :D

• Alkoholi-ikäraja 21 vuotta. Omaa toleranssia ei vielä tunneta, mutta omaa rahaa kyllä on, millä mällätä. Tulos: täällä parikymppiset vetää samanlaiset perseet kuin itse vedin teininä 10 vuotta sitten. Monet jenkit ovat kertoneet, että he ovat juoneet ensimmäiset känninsä vasta parikymppisinä. Tuloksena on, että korkeakouluissa ryypätään rankasti, mikä välittyy aika hyvin myös jenkkileffoista ja -sarjoista. Vastapainoksi: asetta saat luvallisesti käsitellä 15-vuotiaana ja autoa ajaa 16-vuotiaana. 18-vuotiaana voit mennä naimisiin, äänestää, liittyä armeijaan ja ostaa asunnon. Mutta hyi hyi paha alkoholi.

• No ne aseet. On arvioitu, että Yhdysvalloissa pelkästään yksityisomistuksessa on 270 miljoonaa asetta. Vertailun vuoksi: maan asukasluku on 316 miljoonaa.

• Patriotismi. No tätähän osasikin jo olettaa, mutta kyllä se edelleen välillä osaa yllättää mahtipontisuudellaan. Vertailun vuoksi: miltä Suomessa näyttäisi, jos kaikki pitäisivät Suomen lippua kuistillaan vuoden ympäri? Tatuoisitko itseesi siniristilipun ja joutsenen? Tai pukisitko itsesi päästä varpaisiin Suomen lipun väreihin? Enkä nyt puhu mistään mauttomista "kiitos 39-45" -paidoista, vaan suurten vaateketjujen normaaleista mallistoista. Ottaen vieläpä huomioon, että tässä maassa niin monella on asiat niin huonosti, että en näe mitään hienoa siinä, että asuu "sivistyneessä kehitysmaassa". Olenkin muutaman kerran maininnut näille paikallisille, että Suomessa vastaava patriotismi luettaisiin uusnatsiuden piiriin, ja että esim. taannoin näkemäni Tommy Bartlett Show olisi Suomessa mitä mauttominta höttöä ja propagandaa.

• No se mauton höttö. Sitä jenkit rakastavat. Been there, I bought a T-shirt! Kyllä on jos jonkinnäköistä roinaa ja turhaketta myynnissä meilläkin töissä. 

• Kierrätys! Ja sen TOTAALINEN puute! Aaarggh! Meinaa joka kerta itkettää, kun pahvit, lasipullot ja tölkit sullotaan kaikki samaan roskapussiin. Yhyy! :<

Sitten voitaisiin vaihtaa niihin seikkoihin, mitkä ovat yllättäneet ja ainakin omalla kohdallani myös rikkoneet ennakkoluulojani:

• Amerikkalaiset. Ei ne olekaan kaikki niin tekopyhiä ja muka-mukavia, kuin oletin! Täällä porukka on oikeasti kiinnostunut ja haluaa tutustua paremmin ja hengailla myös töiden ulkopuolella, sekä oppia meidän maastamme ja kulttuuristamme. Täällä me olemme niitä eksoottisia ulkomaalaisia. :D Meidän Suomi-jengi onkin jo saanut ison kasan uusia ystäviä paikallisista kollegoistamme. Jee!

• Uskonnollisuus. Tai nimenomaan sen puute. Oletin kuulevani kaikenmaailman jeesustelua ja saarnausta, mutta kukaan ei ole vieläkään kysynyt, että do you believe in god? On myös selvinnyt, että nuoriso ei enää ole kovinkaan uskonnollista, ja vanhempikin väki tuntuu pitävän uskonsa omana tietonaan. Mitä nyt töissä näkee tatuoituna kaiken maailman ristejä ja raamatunsäkeitä. Ironista sinänsä, sillä Raamattu kieltää tatuoinnit. Hups.

• Ne tatuoinnit. Niitä muuten on, ja paljon! Puiston asiakkaista valtaosa on enemmän tai vähemmän tatuoitu, lapset ja nuoret toki poislukien. En arvannut täällä konservatiivisessa pohjoisessa näkeväni niin paljon mustetta ja niin monenikäisillä asiakkailla.

Kaiken kaikkiaan siis osa stereotypioistani on vahvistunut ja osa toisaalta muuttunut. Niihän se joka kerta menee, että kulttuurin oppii oikeasti tuntemaan vasta elämällä siinä. Toisaalta tuntuu, että jenkit "tahallaan" tekevät niin monet asiat päinvastoin kuin koko muu maailma, ehkä juuri erottuakseen joukosta? Pitänee vielä kesän päätteeksi tehdä jonkunlainen yhteenveto näistä amerikkalaisista. Tai ehkä nakitankin Tommin tekemään, muahaha.

Näihin tunnelmiin, nyt suunta kohti Minneapolista!

- Ave

Ps. No laitetaan nyt sitte tääki vielä tähän. Saa hyräillä mukana:

Hei hei heinäkuu!

Ohhoh, kylläpäs on aika taas rientänyt! Eikös myö vasta tänne tultu, ja nyt elellään täällä jo seitsemättä viikkoa? Toisaalta tuntuu, että ollaanhan myö kyllä tehtykin täällä kaikennäköistä, mutta kyllähän tuo hirvittää, että työputki on kohta jo puolessavälissä!

Täällä on viime päivinä ollut vaihtelevan viileää ja myrskyisää, ja toissapäivänä jouduttiin sulkemaan puisto jo viideltä ukkosmyrskyn takia. Eilen oli normaali päivä, mutta tänään oltaisiin kyllä taas tarvittu villasukkia ja lapasia. Onneks päästiin jo heti aamusta kottiin, sillä Wave-aaltoallas oli kokonaan kiinni ja hengenpelastajia aivan liian monta töissä, joten tänään ollaan sitten vaan nautittu ylimääräisestä vapaapäivästä ja käyty mm. leffassa tsekkaamassa 22nd Jump street.

Eipä täällä kyllä ole viime päivinä kovinkaan kummempia tapahtunut. Ainiin paitsi meillä oli juhannuspäivänä työpäivän päätteeksi puiston suljettua pelkästään työntekijöille varattu Big Kahuna swim night, jossa vallattiin puiston suurin aaltoallas hieman joustavammilla säännöillä. Suraavat kuvat ovat peräisin Jannin kamerasta:

Kahuna swim hengenpelastajien malliin.

Managerit Amy ja Vanessa.

Eeppiset pilvet.

Elias on tarkkana kuin porkkaa.

Aaltoja, jee!

Viikko sitten meillä oli töiden jälkeen mandatory meeting kaikille Noah’in työntekijöille. Kertailtiin puiston sääntöjä, syötiin pahaa spagettia, kuunneltiin kun poliisisetä kertoi pyöräilykäytännöistä sekä illan päätteeksi pidettiin palaveria osastoittain ja kerrattiin kaikki hengenpelastajakäytänteet ja -säännöt. Tämän jälkeen päivät ovatkin sitten menneet lähinnä töissä vaan. Viime lauantaina oli myös ensimmäinen päivä, jolloin puisto oli 20:een asti auki. Olin itse onneksi juuri tuon päivän junglessa, joten päivä meni leppoisasti ja nopeasti. :)

Toissapäivänä eli maanantaina työntekijöille järjestettiin neon dance party, jossa teeman mukaisesti pukukoodi oli joko neonvärejä tai (mustassa valossa hohtavaa) valkoista. Peppua heiluteltiin ja syötiin ilmaista pitsaa. Oli muuten ensimmäinen kerta täällä ollessa, kun pääsin tanssimaan!

Etkot.

Drinking like a boss.

Sateen jälkeen oli eeppiset maisemat.

Pojat valmiina bileisiin.

Illan seksikkäin manager.

Tanssilattialla oli tungosta.

Osa pojista kasvatti illan aikana mehevät viikset.

Näinkin voi pukeutua neon-väreihin.

Huominen työpäivä pitäisi vielä jaksaa, ja sitten onkin ne kauan odotetut kolmen päivän vapaat! Perjantaina myös sattuu olemaan 4. heinäkuuta, mikä on yhtä kuin Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä. Aika big deal siis. Alunperin meidän oli tosiaan tarkoitus mennä juhlistamaan tätä Milwaukeehen, mutta koska siellä on paraikaa meneillään myös kaksi viikkoa kestävät festarit, on kylä sattuneesta syystä tupaten täynnä ja yöpaikat (ja kyydit) kiven alla. Joten tehtiin u-käännös suunnitelmiin ja suunnataankin sen sijaan Minneapolikseen Minnesotan osavaltioon. Sieltä tulee sitten seuraavaksi raporttia! :) Ainiin, ja Tommi lupasi taas vaihteeksi kirjoittaa ainakin muutaman sanasen. Ettei nyt mene ihan kokonaan yksinpuheluksi tämä yhteisblogi...

- Ave

Ps. tytöt, uusin bikinimuoti näyttää tältä:

Eli röyhelöä ja hapsuja yläosissa, niitä näkee tuolla puistossa tosi paljon. Googlettamalla löytyy nimillä fringe ja ruffle/floaty crop bikinis.