Toinen, tai oikeastaan kolmas ajopäivä johdatti nelikkomme St. Louisiin asti, ja samalla Illinoisin osavaltio vaihtui Missouriin. Tällä hetkellä majailemme host-isäntämme kuuden hengen kommuunin alakerrassa ilman, että olemme vielä kyseistä herraa edes nähneet. Onneksi hänen kämppiksensä ovat paikalla ja loistavaa seuraa!
Aamu alkoi Springfieldissä leppoisasti kanelipullilla ja kahvilla, ja suuntasimme hostimme Bryanin johdolla tutkimaan Abraham Lincolnin kotikaupunkia. Ensimmäinen pysäkkimme oli kuuluisa 66-tien varren bensa-asema Shea's Gas Station, joka tosin oli valitettavasti suljettu. Liekö nyt jo suurin sesonki takana, joten ehkä heidän mielestään paikkaa olisi turha pitää auki. Noh, mikä lie sulkemisen syynä, onneksi aidan takaa sai silti kurkittua pihalle ja napsaistua parit kuvat.
Bryan johdatti poppoomme seuraavaksi hautausmaalle, jossa sijaitsi kuuluisan presidentin viimeinen leposija. Kyseessä ei tietenkään ollut yhtään vähempää, kuin kokonainen monumentti herran muistoksi, ja sisälle pääsi myös ihmettelemään tämän hautaa.
Nenän hinkkaus tuo kuulemma hyvää onnea.
Kumpi oli ensin, tämä vai Washington DC:n hivenen isompi versio?
Tie vei seuraavaksi kohti keskustaa, ja koska Springfield on Illinoisin osavaltion pääkaupunki, tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kävimme ihmettelemässä kaupungintaloa, joka on myös koko osavaltion hallinnollinen keskus. Pytinki oli hieno ku mikä, joten meni myös hetki sitä ihmetellessä.
Saisinko yhtä hienon katon omaan kämppääni, kiitos.
Ihanat yksityiskohdat!
Suomi mainittu, torilla tavataan!
Kaupungin pormestarilla oli hieno työhuone.
Senaatinhuone
Edustajahuone, tai jotain.
Nälkä iski, joten tähän hätään löytyi loistava ravintola aivan Lincolnin puiston vierestä, johon toki siirryimme käyskentelemään lounaan jälkeen. Lincoln siis aloitti uransa lakimiehenä juuri Springfieldissä, valittiin presidentiksi vuonna 1861 ja pysyi virassaan kuolemaansa asti, vuoteen 1865. Hän on toki tunnettu lähinnä ihmisoikeustaistelustaan sekä sisällissodasta, jonka hän lopulta voitti yhdistäen pohjoisen ja etelän osavaltiot.
Lounasta!
Hassu ravintola, jossa oli myös oma pieni panimo.
Puiston ihanat puut.
Lincolnin kotitalo. Tai ilmeisesti kopio siitä.
Noutokahvin jälkeen oli aika sanoa Bryanille ja Springfieldille hyvästit, ottaa taas auto alle ja navigaattori käteen. Bongasimme yhden Muffler Manin lisää, sekä pysähdyimme noin puolessa välissä matkaa pieneen Carlinvillen kylään etsimään sopivia matkamuistoja.
Näkemiin, Bryan!
Carlinville.
Eikun eteenpäin vaan! Noin puoli tuntia ennen St. Louisia moottoritien varrelta löytyi hyvin hämmentävä kokonaisuus öö... vähän kaikkea. Kuvat kertovat tässä tapauksessa todellakin enemmän, kuin tuhat sanaa.
Kyseessä oli siis Pink Elephant Antique Store pienessä Livingstonen kylässä. Tuli eräänlainen aikamatkatrippi kyllä mieleen tuosta. Ei sillä, meillä oli joka tapauksessa hauskaa!
Matka jatkui vielä puolisen tuntia, kun Eero Saarisen kuuluisa kaari alkoi jo näkymään horisontissa. Emme malta odottaa, että pääsemme huomenna tutkimaan kaupungin keskustaa!
Ensimmäiset näkymät auton ikkunasta.
Ilta onkin sitten kulunut leppoisasti. Kävimme täyttämässä vatsamme intialaisella kasvisruoalla, ja tulimme takaisin tänne kämpille, jonne lopulta hostimmekin saapui muutaman ystävänsä kanssa. Tuolla ne paraikaa katsovat amerikkalaista jalkapalloa, minä viimeistelen tämän postauksen ja liityn heidän seuraansa. Senni ja Oona lähtivät tutustumaan yöelämään meidän hostin kämppisten kanssa, mutta itselläni edellisyön katkonaiset unet alkavat jo painaa silmää, joten jätän riekkumiset mieluummin viikonlopulle. Huomenna suunta kohti taas uutta osavaltiota ja ihan uudenlaisia maisemia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti