Palasimme Memphisin jälkeen takaisin alkuperäiselle reitillemme valtatie 66:n varrelle. Yövyimme Springfieldissä Missourin osavaltiossa, jonne saavuimme sunnuntaina vasta iltamyöhään ja matkamme jatkui aamulla heti keskustassa syödyn tuhdin aamupalan jälkeen. Hostimme Eli ja hänen vaimonsa olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, vaikkemme heidän kanssaan juurikaan ehtineet seurustella. Ai niin, ja heidän talonsa oli täynnä ihania pieniä yksityiskohtia!
 |
| Mulle tuollanen taulu, kiitos. |
 |
| Hattuteline! |
 |
| Taskukello ja Elin levyt. |
 |
| Figuurikokoelma. |
Aamupalalla käytiin muuten aivan loistavassa ravintolassa nimeltä Gailey's Breakfast Cafe, löytyy aivan ydinkeskustasta. Springfield ei tosiaan ole kovinkaan iso kylä, asukkaita on vain noin 160 000.
 |
| Aamupalaburritot ja bataattia! |
 |
| Oonan isänmaallinen pannukakku. |
Ja sitten matkaan! Reitin varrelta löytyi toki taas yhtä sun toista. Esimerkkinä heti Springfieldistä löytynyt maailman suurin haarukka.
Seuraava pysäkkimme oli vanhan tien varren kuuluisimpia pysäkkejä, Gary's Gay Parita -huoltoasema, jossa itse vanha herra Gary päivystää ja viihdyttää ohi ajavia matkailijoita. Gary oli aivan huikea ja jutteli pitkään niitä näitä maailman menosta, ja oli erittäin kiinnostunut esimerkiksi siitä, että viljelläänkö Suomessa paljon maata vai hiihdämmekö vain koko ajan. Hän myös muun muassa kertoi, että paras asia vanhenemisessa on se, että voi sanoa mitä vaan! Hän tarjoili kaikille ohikulkijoille virkistävät juomat ja muisti jutella jokaiselle asemalla vierailevalle matkalaiselle.
 |
| Autotallista löytyi kaikkea jännää. |
Jäimme Tommin kanssa juttelemaan hieman pidemmäksi aikaa sillä välin kun tytöt menivät jo autoon lepäilemään, ja otimme muun muassa kuvia Garyn upeiden autojen kanssa. Eräässä kohtaa hän kysyi minulta: "Have you ever slept with a hillbilly? Well, you have now!" ja ojensi minulle t-paidan, jonka selkäpuolella on painokuva hänestä itsestään! Nimmarit siihen vielä matkaan ja muutamat valokuvat, ja avot! Aivan mahtavaa! Ei voi muuta kuin ihailla Garyn uskomatonta ystävällisyyttä, varsinkin kun vastaava käytös lienee katoavaa luonnonvaraa...
 |
| Itse Gary. |
 |
| Komeat pojat. |
Seuraavan pysähdyspaikkamme olin bongannut Nelliinan vaatehuone -
blogista, sillä eipä tuonne oltaisi muuten älytty mennä käymään. Kyseessä oli erittäin hämmentävä
Red Oak II, joka oli kuin aavekylä autioine rakennuksineen. Kylän, tai oikeastaan talokokoelman on kasannut taiteilija Lowell Davis, joka on kotoisin lähellä olevasta Red Oakin kylästä. Hän on aikanaan ostanut maatilkun, johon hän on yksitellen siirtänyt myynnissä olleita taloja kotikylästään, ja restauroinut ne vierailijoiden ihmeteltäväksi. Tunnelma oli pysähtynyt jonnekin 50-luvulle, kukko kiekui, ja ainoa merkki nykymaailmasta oli vieressä surissut ruohonleikkuri.
 |
| Innostunutta porukkaa. |
Tämän hämmentävän kokemuksen jälkeen siirryimme takaisin ihmisten ilmoille ja Joplinin suuntaan. Tosin totesimme, että eipä kyseinen kaupunki kovin kummoinen ole, ja jatkoimme saman tien matkaa kohti Tulsaa. Matkan varrella teimme pikapyrähdyksen Kansasin puolelle pieneen Galenan kylään, jonka Kan-O-Tex -bensa-aseman peltiauto on inspiroinut erään Autot-elokuvan hahmon. Näyttääkö tutulta?
Löytyipä tien vierestä Catoosan pikkukylästä vielä toinenkin outous ennen Tulsan kaupunkia, nimittäin jättimäinen sininen valas! Kuvat selventävät taas kerran:
 |
| Pihalla oli myös tällainen söpistys. |
Tulsaan saavuimme iltahämärässä. Kaupunki oli erittäin autio, liekö syynä tähän se, että oli maanantai. Hieman haahuiltuamme löysimme onneksi avoimen ravintolan, ja täytimme vatsalaukkumme meksikolaisruoalla (Tommin vastusteluista huolimatta).
Illallisen jälkeen matka jatkui, ja puolentoista tunnin ajon jälkeen saavuimme vihdoin perille Oklahoma Cityyn, jossa vietämme kaksi yötä hostimme Nathanin ja Kendallin hellässä huomassa.
- Ave
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti