Madison ja myrskyt

Täällä ollaan viime päivinä saatu todistaa luontoäidin mahtia, sillä ukkosmyrskyt ovat olleet sitä luokkaa että huhhuh. Onpa alueelle myös välillä annettu tornadovaroituksiakin. Tähänkin aamuun herättiin jäätävällä jyrinällä ja kaatosateella, joten puisto pidettiin kiinni ja me jäimme kotiin viettämään ylimääräistä vapaapäivää. En valita, sillä jo ennen puoltapäivää sade lakkasi ja päivä kääntyi erittäin aurinkoiseksi. :)

Hulinaa on taas riittänyt tässä parin päivän aikana, joten aloitetaas nyt vaikka sieltä Madisonista, josta mainostin viime merkinnässä. Sinne tosiaan mentiin sunnuntaina jenkkikaverimme Abbyn kyydillä, ja seuranani olivat myös Nora, Elias ja Aleksandr. Auto jätettiin keskustan liepeille ja lähdettiin kävelemään tämän reilun 200 000 asukkaan kaupungin ytimeen. Madison muuten myös sattuu olemaan Wisconsinin osavaltion pääkaupunki.

Kaupungintalon juurella.

Keskusta oli pieni, mutta söpö. Käytännössä kaikki oleellinen oli yhden pääkadun varrella, joka oli ehkä puoli kilsaa pitkä. Ei sillä, nähtiin kyllä houkuttelevia ravintoloita, söpöjä kahviloita sekä mielenkiintoisia putiikkeja.

Pääkatu.

Putiikkeja.

Meillä oli hauskaa.

Poikettiin myös karkkikauppaan.

Keskusta oli hetkessä nähty, joten siirryttiin East Towne Malliin shoppailemaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen matka jatkui Abbyn kotikaupunkiin Janesvilleen, mikä sijaitsee n. puolen tunnin päässä Madisonista. Siellä illastettiin ja hengailtiin Abbyn isän luona, sillä samana päivänä sattui myös olemaan paikallinen isänpäivä. Juttua riitti tuntitolkulla, ja Aleksi pääsi myös moottoripyörän kyytiin! Ilta päättyi muhkeisiin jäätelöannoksiin, ja kotiin lähdettiin vasta yömyöhään ruokakaupan kautta. Löysin muuten vihdoin kunnollista lohta! Wallusta ei sittenkään löydy ihan kaikkea...

Pojat valmiina lähtöön.

Blue moon = sinistä pehmistä. Nammm.

Maanantaina eli toissapäivänä oli ensimmäinen työpaikan illanvietto Kalaharissa, jossa oli tarjolla pitsaa ja ilmaista keilausta, sekä tietysti roppakaupalla hyvää seuraa. Juuri kun astuttiin kotiovesta ulos, alkoi satamaan kaatamalla ja taivas välähteli valkoisenaan salamoista. Tätä sitten jatkui koko yön, joten Suomen viiden minuutin myrskyihin tottuneille suomalaiselle nää paikalliset jyrähtelyt ovat kyllä tosiaan olleet sitä Ameriikan luokkaa. Mut enivei, eipä siinä illassa sen kummempaa. Oli kivaa ja pitsa oli hyvää, jee.

Ilimasta ruokaa ja hupeja, not bad!

Porukkaa oli.

Voittaja-Pertti sekä maaniset jenkki-ilmeet.

Meidän keilamestari.

Pärrellä oli illan parhaat oltavat.

Eilen oli sitten vaihteeksi piiiitkä ja sekava työpäivä, jonka jälkeen ketutus oli suuri ja tuli kyllä useaan otteeseen päivän mittaan mietittyä, että onko tämä kaikki nyt edes tämän arvoista. Jotenkin vaan heti aamusta alkaen meni niin moni juttu pieleen, että aloin jo harkitsemaan siirtoa retailin puolelle. Mut illalla onneks hyvässä seurassa tuli taas hyvä mieli. :) Tämänpäiväinen vapaapäivä tuli kyllä todellakin tarpeeseen! Mentiin poikien kaa aamupäivästä downtowniin, jossa pyörittiin iltapäivään asti. Tässä hieman kuvasaldoa:

Aamu alkoi hellissä tunnelmissa.

Ruokaa! Mua ärsyttää ihmiset, jotka eivät ymmärrä hyviä kuvakulmia...

Arvatkaas ketkä innostuivat intiaanikaupassa.

Saksalainen marketti ja miesmallit.

Keskustaa ja erittäin bootylicious nainen.

Plankin Otto style.

En ostanut, mutta palaan ehkä myöhemmin takaisin kun jo nyt kaduttaa hieman.

Kyliltä löytyi tuttuja tyttöjä.

Pojat valmiina tappamaan zombeja.

Don't even ask.

Nyt valmistaudutaan kohta alkaviin Lotan synttäribileisiin, joita juhlitaan perinteisesti täällä Harborissa. Ylihuomenna perjantaina onkin sitten jo seuraava vapaapäivä, joten katsotaan mitä silloin keksitään! :)

- A

Ps. tässä vähän ukkosmyrskyä Ameriikan malliin:

Amerikka, v***u jee!

Tänään vierailimme muutaman noahilaisen kanssa Tommy Bartlettin vesishow'ssa, sillä saimme sinne ilmaisen sisäänpääsyn suhteilla. Tommy Bartlett on siis, ööh kuinkas sitä nyt kuvaisi, sekoitus tiedekeskusta ja vesishow'ta, jossa myös puolet meidän suomalaispoppoosta sattuu työskentelemään (hence ne ilmaisliput).

Vesishow sisältää nimensämukaisesti jos jonkinnäköistä vesihiihtoa ja -taiteilua, sekä loogisesti mm. riippuliitoa, pellen, moottoripyöräilyä, akrobatiaa, jonglöörausta sekä stand-up koomikon. Unohtamatta erittäin överipatrioottista loppuhuipennusta.

Areena

Vesisukkula, wtf?!

Hyppyjä jee

Pelottava Se-pelle

Vesisuihkujuttu

Ihmispyramidi, josta en saanut parempaa kuvaa.

Riippuliitäjä

Väliaika ja jätskitiimi!

Tuolla keskellä seisoo tyttö.

Jonglöörimies

Aasialaista akrobatiaa

Hassu stand-up setä

Ilta päättyi siihen, että muistettiin veteraaneja samalla kun Elvis lauloi taustalla America the Beautifulin. Ja lopuksi tämä tapahtui:

Pakko sanoa, että olipas siinä hämmentävä kokonaisuus ...vähän kaikkea. Mutta onpahan nyt sekin nähty ja ainakin hassu stand-up setä nauratti kunnolla!

Ai niin, ja tänään törmäsin pyörällä autoon. Joka oli parkissa. Auto säilyi naarmutta, mulla on nyt leuka turvoksissa ja takareisi naarmuilla. Tommi ritarillisesti kävi ensin tarkistamassa auton ja sitten vasta minut. Lupasi kustantaa mulle pyörän, jossa on jalkajarrut. :D

Että sellainen saldo tälle päivälle. Huominen pitäisi vielä jaksaa ja sitten sunnuntaina onkin ensimmäinen ihkaoikea vapaapäivä! Ensimmäinen 2,5 viikkoon, jee! Mennään porukalla Madisoniin, sieltä tulee sitten mun osalta päivitystä seuraavaksi! :)

- A

Business talk

Hei. Tänään aattelin vähän kertoa enemmän meidän työpaikasta ja siitä, että mitä myö siellä oikeestaan tehhään.

Työnantajamme on siis Noah's Ark, "America's largest water park", joka Wikipedian tietojen mukaan sisältää 51 vesiliukumäkeä sekä muita vesipitoisia vetonauloja. Yritin pikasesti laskeskella meidän mäet ja pääsin lukuun 35, joten vaikea sanoa mihin ovat mahtaneet piilottaa reilun tusinan verran liukumäkiä. Lisäksi löytyy pari aaltoallasta, lasten kahluualtaita sekä jos jonkin näköstä vieteriä ja jokea. Eli tarjolla on kyllä viihdettä vauvasta vaariin! Täältä löydät suurena puiston päivitetyn kartan.

Puistossa työskentelee toki jos jonkinlaista porukkaa ja lähes joka maailmankolkasta. Kolme suurinta poppoota ovat hengenpelastajat, retail eli myyntiporukka sekä siivousjengi. Retailkin jakautuu vielä erikseen myymälä- ja ruokapuolelle, sekä sisäänpääsyporteille. Lisäksi joka alueella hyörii meidän managerit, joita on vähän asteittain ja työvuosittain pieniä ja isoja. Pienet managerit ovat meidän hengenpelastajien kohdalla niitä, joille ilmoittaudutaan aamulla ja jotka pitävät langat käsissä päivän mittaan, kun taas isot managerit tekevät esim. työvuorot ja joille lopulta kaikki ovat vastuussa. Käytännössä siis nuo "pikku"managerit ovat niitä, jotka seuraavat meidän työntekoa ja antavat siitä palautetta.

Meidät hengenpelastajat on jaettu kahteen ryhmään: deep ja shallow. Deepit on nimensämukaisesti siellä altaan syvässä päässä, ja shallowit matalassa. Itse kuulun jälkimmäiseen, Tommi diippiin. Heti koulutuksen alussa meillä oli uintitestit, jotka piti läpäistä mikäli mieli diipiksi. Shallowiksi pääsi suurinpiirtein sillä, että osaa ylipäätään uida (yksi kurssilaisista ei osannut, löytyy muuten nykyään siivoustiimistä). Meillä on hieman erilaiset työnkuvat ja myös eri alueet.

Eli koska itse olen shallow, kerron hieman omasta työnkuvastani. Meillä on kolme eri työskentelyaluetta, Adventure, Endless ja Jungle. Mikäli jaksoitte katsoa sitä karttaa minkä linkitin ylempänä, niin puiston vasen kolmannes Kahunan altaan takana on Adventure, keskimmäinen Congo Bongon ja Tadpole Bay:n välissä Endless ja oikeanpuolimmainen Black Anakondasta eteenpäin Jungle. Ylhäällä oleva Wave ei ole vielä auki, joten vaikea sanoa, mihin alueeseen se kuuluu, vai onko se ihan oma juttunsa.

Anyway, vähän siis alueesta riippuu, että millainen päivä on luvassa. Adventure on se tylsin jota kaikki mielellään välttävät, koska lähes kaikki spotit eli "työpisteet" ovat lazy riverin varrella, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että pahimmillaan skannailet koko päivän tyhjää vettä, koska on vaan pakko. Niin tosiaan, meidän hengenpelastajien nyrkkisääntö on 10/20, mikä tarkoittaa sitä, että kymmenessä sekunnissa käydään läpi koko vastuulla oleva vesialue, ja 20 sekunnissa tavoitetaan potentiaalinen hädässä oleva vierailija. Me siis "skannamme" edessämme olevaa vettä koko ajan. Poislukien tietysti ne kerrat, kun olemme liukumäkien yläpäässä lastaamassa väkeä slaideihin, tai alhaalla ottamassa heitä vastaan. Mitä taas suurin osa päivästä Endlessin tai Junglen puolella on, joten eipä liene yllätys, että paljon mieluummin teen päiviä siellä, missä voin jutella asiakkaille ja koen, että työlläni on oikeasti jotain merkitystä.

Koulutuksessa opeteltuja hengenpelastustaitojamme treenataan ja testataan koko ajan, joten joka viikko on tehtävä 4 in-service:ä, mikä tarkoittaa elvytys- ja pelastustaitojen kertausta. Näitä tehdään aamuisin ja iltaisin. Tämän lisäksi meitä voidaan auditoida, eli tarkkailla työntekoamme ja sitä, kuinka hyvin hoidamme työmme. Nämä tietenkin pyritään tekemään meidän huomaamatta, ja lopuksi saamme työstämme palautteen. Välillä veteen saatetaan heittää pari nukkea, jotka meidän pitää pelastaa. Mut on tähän mennessä auditoitu kahdesti, ja sain molemmilla kerroilla erinomaiset palautteet. :) Kaiken kukkuraksi tänään sain työpäivän päätteeksi meidän alueen managereilta pienenä porkkanana "arvontakupongin", joka annetaan hyvin työnsä tehneille, ja josta voi voittaa kaikkea vapaapäivistä rahasummiin. Itse raaputin kupongista ilmaisen juustoaterian, jee! :D

Hyvä minä!

Kaikkein jännimmät auditoinnit ovat kyseessä silloin, kuin kouluttajamme Ellis & Associates tulee videokameran kanssa salaa kuvaamaan meitä, mikä muuten tapahtui tässä pari päivää sitten. Siinä voi kertarysäyksellä vaikka menettää työpaikkansa, jos oikein tunaroi.

Mites, haluaako Tommi vähän kertoa diippien työnkuvasta?

Toki. Deep Guardiksi pääseminen vaatikin hieman kovemmat tulokset uimatesteissä, jossa 200 jaardia piti uida 4 minuuttiin. Tämä olikin yllättävän rankkaa ja moni joka deepiksi halusi ei näitä läpi päässyt.

Deepit ovatkin sitten Noah's Arkin eliittiä, ihailtuja konkareita jotka pelastaa uimataidottomia päivittäin. Syvimpien altaiden valvonta onkin varattu ainoastaan deep guardeille, vaikkakin etuna me voidaan tehdä myös shallow guardin hommia tarvittaessa, mutta ei toisinpäin. Vaikka vastuuta työssä on, saamme istua enemmän ja muutenkin työ on ehkä hieman mukavampaa. Vastapainona meidän pitää kuitenkin olla valmiina hyppäämään asiakkaan perään ja valvoa jatkuvasti pahimmillaan satoja yksittäisiä asiakkaita.

Pidän hommasta kovasti ja tieto siitä, että pitää huolta ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista boostaa työmotivaatiota kummasti. Koulutuksessa saadut opit elvytyksestä ja ensiavusta eivät todellakaan mene hukkaan myöhemmässäkään elämässä.


Noniin, ja tämän vaatimattoman lisäyksen jälkeen Ave jatkaa. Huomautan tosin tässä vaiheessa, että shallowit seisoo koko päivän, diipeillä on sentään penkit! Niih!

Meillä on työn lisäksi tietenkin myös luvassa huveja. Maanantaina saimme työpaikan puolesta ilmaisen sisäänkäynnin Kalaharin "sisähuvipuistoon", jossa oli mm. maailmanpyörä, lazer tag sekä karting-rata. Ensi viikolla lähdemme samaiseen paikkaan työporukalla keilaamaan, ja parin viikon päästä meillä on iltatapaaminen Kahunalla. Ensimmäisiä allasbileitä odotellessa, näihin tunnelmiin:

Lazer tagiin jonotellessa oli hellät tunnelmat.

Ready, set, lazer!

Sisätilamaailmanpyörä.

Iik ku jänskättää.

Go kart

No jo oli vempeleitä!

Temppurata.

360

Hihihihihi

Synttärihulinaa!

Tänään pääsin töistä vähän aiemmin, joten aattelin käyttää ajan hyödyksi ja vähän kirjoitella tänne viime päivien kuulumisia.

Hassua ajatella, että vasta kolme viikkoa sitten lähdimme Suomesta, reilu kaksi viikkoa sitten saavuimme Dellsiin ja viikko ollaan tehty ahkerasti töitä sertifioituna hengenpelastajina. Kolme viikkoa tuntuu tosi lyhyeltä ajalta ottaen huomioon kaikki tää hulina, mitä täällä on ollut.

Reilussa viikossa ehtii myös kulua nimikyltti.

Päivät menee toki töissä ja iltaisin ollaan yleensä niin väsyneitä, ettei jaksa tehdä mitään ihmeempiä. Poikien luona ollaan grillailtu parina iltana ja pidetty mm. Game of Thrones -studiota porukalla. Joskus energia riittää Walluun tai Tangeriin, mutta onneksi jälkimmäisen kohdalla alkuinnostus on jo helpottanut (lompakko kiittää!)

Meidän Wallusaldoa. Jenkeissä syödään epäterveellisesti, vai miten se meni?

Eilen saatiin sitten eka palkkakuitti, ja sopivasti illalla juhlittiin Miksun (eli Miikan) synttäreitä, joten laitettiin pienet kemut pystyyn à la Harbor. Paikalle saapui lähes koko suomalaisvarustus sekä jenkkityökavereita. Kaiken kaikkiaan meitä oli varmaan ainakin se 30 juhlijaa. Myös meidän housing supervisor Brandon pyörähti paikalla, siinä vasta rento jätkä! Tytöt olivat väsänneet jelly shotteja ja Miksulle hankittiin yllätyskakku, ja loppumässyt hoidettiin suomalaisittain nyyttäriperiaatteella ja byob:illa.

Etsi kuvasta amerikkalainen.

Miksu ja Miksun kakku.

Jelly shotit.

The party scene.

Lina ja jenkkikollegat.

Porukkaa vol. 1.

Porukkaa vol. 2.

Tänään onkin sitten ollut päällimmäisenä fiiliksenä väsymys, sillä yöunet jäivät lyhyehköiksi. Nyt meen kyllä nokosille. Onneksi huomenna alkaa työt vasta 10.30. :)

- A

Ps. Tää on NIIIN tän kesän kesäbiisi! <3

EDIT: Lisätty kuvat tänään eli sunnuntaina!

Kamalan ihana sade!

Tännään sattui sen verran mukavasti, että päivä alkoi kaatosateella, jonka vuoksi vesipuisto on kiinni, mikä on meille yhtä kuin ylimääräinen vapaapäivä! Yay! Eli Tanger, heeere we come! Tosin ainakin tällä hetkellä paistaa aurinko, pittää lähtee äkkiä karkuun ennen kuin pomot tulee ovelle koputtelemaan. :D

Eilinen työpäivä meni myös osittain kaatosateessa, kun puolessavälissä työpäivää tuli ensin myrskyvaroitus, ja myöhemmin toisen myrskyvaroituksen jälkeen alkoi jäätävä kaatosade. Jossain pohjoisessa oli kuulemma ollut tornadokin. Tietenkin me hengenpelastajat jäimme yhä vartomaan vahtipaikoillemme sillä välin kun puisto tyhjeni asiakkaista. Lopulta koko puisto päätettiin sulkea tunnin etuajassa, ja läpimärkänä ja tärisevänä menin suoraan kuumaan suihkuun ja vällyjen alle. Pittää kyllä käydä ostamassa sadetakki heti huomenaamuna!

Loppuviikko meneekin sitten joka päivä töissä, pitänee käydä vähän toimistolla keskustelemassa vapaapäivistä... Olisi meinaan kiva käydä vähän tutustumassa lähiympäristöön, ja tsekata esim Madison ja Milwaukee! Retailin jengi kävi jo viikko sitten Minneapoliksessa sillä välin kun hengenpelastajia koulutettiin. Nyt vähän kuumottais lähtee reissuun!

Äh, mun pittää kyllä saada tuo Tommikin kirjottamaan tänne välillä!

Ainiin muuten. Mikäli meidän (=mun) jutut alkaa käydä liian tylsiksi, niin alla on lueteltuna muutaman muun täällä asustelevan suomalaisen blogit:

Janni
Pärre
Nora
Miksu
Eetu
Minna
Milla
Lotta

- A

Burn!

Eilinen ensimmäinen työpäivä tunnetaan tästä lähtien päivänä, jolloin Ave poltti vasemman jalkapöytänsä. Enkä puhu nyt mistä tahansa auts vähän sattuu auringonpoltosta, vaan kunnon turvotuksesta ja kuumotuksesta, jonka vuoksi en nyt pysty seisomaan, saati kävelemään normaalisti. Että ottakaas lapset tädistä oppia, ja lisätkää sitä auringorasvaa aina kun tulette pois vedestä.

Arvatkaa kumpi jaloista paloi.

Hengenpelastajan työpäivä koostuu yleensä ainakin kahdesta rotaatiosta, jonka aikana vaihdetaan työpistettä puolen tunnin välein. Yhteen rotaatioon mahtuu 5-6 työpistettä, jonka jälkeen pääsee tauolle. Järjestys pysyy aina samana, joten aamulla oman työpisteen valitsemalla voi suurinpiirtein arvioida, kauanko on vielä aikaa taukoon. Eilisellä rotaatiollani meni hyvin siihen asti, kunnes kolmannen pisteen, lasten kahluualtaan jälkeen seisoin vielä tunnin auringossa ennen kuin pääsin tauolle, ja tuolloin vahinko oli jo tapahtunut. Tauolla toki rasvasin lisää minkä jaksoin, mutta heti ensimmäinen työpiste tauon jälkeen oli vesiliukumäen yläpäässä, jossa seisotaan koko ajan vedessä. Eli sinne meni nekin rasvat. Ilta menikin sitten linkutellessa vuorotellen kylmän suihkun alla ja vuorotellen pakastepussihauteessa. Onneksi ostin säästöpurkin aloe veraa. :D

Tänään turvotus ei ollut laskenut yhtään ja kävely oli edelleen kivuliasta, joten kävin aamulla työpaikalla näyttämässä jalkaa ja tiedustelemassa, että mitäs nyt. Lupasivat kyllä hoitaa mulle jostain pisteen, jossa voin olla varjossa ja istua aina välillä, joten klo 12 palasin töihin ja pääsin valvomaan muutamaksi tunniksi pikkulasten vesiliukumäkeä. Kokonaista työpäivää mulle ei tullut, mutta muutama tunti on parempi kuin ei mitään. Huomenna sitten yritys uusi, toivottavasti edes tämä turvotus laskee, jotta saa jotkut kengät jalkaan. :D

Muuten on ollut kivaa. Torstaina ehkä vähän istuttiin ja juhlittiin suomalaisvoimin tuoreita hengenpelastajia. :)

Kun vielä hymyilytti.

Mut hei, aika hyvät rusketusrajat ollaan kyllä jo saatu! Syksyllä rantautuu sitten kaksi papua takaisin Suomeen.

- A

Ps. Palamisesta tulee aina mieleen tää: