Mutta pysytäänpäs ensin nyt tässä päivässä. Aamulla emme ehtineet edes aamupalaa syödä, kun huomattiinkin että hups, tulipas kiire lähtee lentokentälle. Saavuttiin kuitenkin lopulta ihan hyvissä ajoin JFK:lle ja haettiin kentältä ruokaa kaikessa rauhassa. Juuri kun ehdin ottaa ensimmäisen haukun ah-niin-terveellisestä aamupalapitsastani, meidän nimemme kuulutettiin terminaalissa. Vähän ihmeissämme sitten siinä tovi tuumailtiin, että ai meitäkös ne siellä kuulutti, kun "tikhänen" ja "piijuuomisto" kuului uudelleen monitoreista, joten käytiin sitten kysymässä lähtöportilta, että mitteepä. Sieltä neuvottiin yhteen paikkaan, sieltä toiseen, sitten infopisteeltä takaisin lähtöportille, josta meidät uudelleenohjattiin menemään ulos lähtöselvitykseen. Sinne saavuttuamme tiskin täti ihmetteli, että minkäs ihmeen takia me tultiin sinne takaisin, lentomme lähtee nimittäin ihan just. No me todettiin että tänne meidät käskettiin, eikä tiedetä miksi. Täti hieman kuulosteli siitä lähistöltä, ja lopulta meidät vietiin laukkupuolelle ja kertoi, että laukustamme löytyi jotain epäilyttävää. Tämä hirmuisen pelottava esine oli *ta-daa!* Tommin hiuslakka! ...niinpä.
Enpä kyllä tiennyt, oisko sillä hetkellä pitänyt itkeä vai nauraa. Mua kyllä vaan itketti, kun kuvittelin lentomme yläilmoissa ja meidät alhaalla terminaalissa. Tietysti piti vielä käydä uudelleen turvatarkastuksessa, josta lopulta otimme vaan kamat kainaloon ja juoksimme sukkasillamme lähtöportille, jossa kone onneksi odotti meitä. Huh, kyllä saatiin taas jännitystä tähänkin aamuun!
Mutta, me (ja myös laukkumme) selvisimme tänne Tuuliseen kaupunkiin, jossa liityimme joukkoon muita suomalaisia, jotka ovat siis osa isompaa joukkoa meitä suomalaisia kesätyöntekijöitä. Yhteensä meitä taitaa nyt olla täällä samassa hostellissa 12, ja lienee suurimmalla osalla myös täsmälleen sama bussimatka huomenna Madisoniin. Kaiken kaikkiaan meitä suomalaisia on 34.
Iltapäivä menikin sitten Chicagoon tutustuessa. Ihmettelimme pilvenpiirtäjiä, leikimme Millennium-puiston lasipavun kanssa, ohitimme Navy Pearin ja päädyimme John Hancock Towerin näköalakerrokseen ja sen 30 asteen kulmaan kääntyvään lasiulokkeeseen, Tiltiin. Kuvat helpottavat hahmottamista:
 |
| Näkymiä Millennium-puistosta. |
 |
| Cloud Gate, a.k.a. The Bean |
 |
| But first, let me take a groupie. |
 |
| Navy Pier |
 |
| Chicagon pilvenpiirtäjät |
 |
| Tilt, alias eteenpäin kaatuva seinä. |
- A
Ps. Täällä on tällä hetkellä JÄÄTÄVÄ ukkosmyrsky, joten tämä biisi sopinee hyvin teemaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti