20. toukokuuta 2014

Empire state of mind

"If I can make it there, I'm gonna make it anywhere."
Todellakin. Iso hatunnosto niille, jotka oikeasti kykenevät täällä elämään. Olenko muistanut mainita, että kaupunki on kallis? Otetaanpa esimerkiksi tuo julkinen liikenne, joka on käytännössä Manhattanin alueella yhtä kuin metro. Yksi matka maksaa 2,75 $, mutta mikäli omistaa dollarin maksavan Metrocardin yksittäisen matkan hinta putoaa 2,5 $:iin. Nämä eivät ole siirtolippuja, eli jos pitää vaihtaa linjaa eikä asemalla ole yhdistävää tunnelia, niin voi voi. Kuukausilippu maksaa 112 $, alennuksia ei tunneta muille kuin eläkeläisille ja liikuntarajoitteisille. Ei siis esim. opiskelijoille. Käyttäjiä on kuitenkin se 7 miljoonaa päivittäin, joten oman logiikkani mukaan näin valtavan käyttökapasiteetin pitäisi myös näkyä hinnassa, mutta eheeei. Kieltämättä hieman kirpaisee maksaa tuo 2,5 $ joka ikisestä matkasta.

Edellisessä postauksessa huomautinkin jo näistä ravintolahinnoista, jotka tosin vaihtelevat suuresti alueittain. Tänään aamuni alkoi boheemin East Villagen kaupunginosan Cafe Orlinista, jonka brunssi oli kyllä aivan loistava hinta-laatu -suhteeltaan. Sain seurakseni myös tänään Twiggyn, sekä hänen ystävänsä Russelin. Tommi jäi hostellille lepäilemään pois orastavaa flunssaa.

Brunssia? Kyllä kiitos!
RENT:in maisemista matkamme jatkui Chinatowniin, joka on näiden paikallisten oppaitteni mukaan paras paikka murkinoida. Me tyydyimme tällä kertaa juomaan teetä ja napostelemaan kevyesti. Heti Kiinalaiskorttelin kulmilta löytyy myös Little Italy, vaikka nykyään ainoa alueella puhuttu kieli lieneekin lähinnä espanja.



Kolmas eksoottinen minimaailma löytyi Empire State Buildingia ympäröivästä Koreatownista, jossa levännyt ja tervehtynyt Tommi liittyi iltapäivällä seuraani, ja josta suuntasimme komeiden maisemien jälkeen illalliselle ja pikku iltakävelylle.


Huipulla tuulee.

Illalla löytyi muuten myös yksi mielenkiintoinen yllätys!


Pakko kyllä sanoa, että vain kolmen päivän jälkeen alamme jo olla väsyneitä Isoon Omenaan, sen pitkiin välimatkoihin, turistimassoihin sekä naurettavan kalliisiin hintoihin. Toki täällä on kaikkea hienoakin, mutta onhan tämä nyt jo nähty. Huomenna matkamme jatkuu tuuliseen kaupunkiin, eli Illinois'n osavaltion pääkaupunkiin Chicagoon, josta suuntaamme lopulta keskiviikkona Madisonin kautta matkamme päämäärään Wisconsin Dellsiin! Ja sieltähän se itse tarina vasta alkaa!

- A

Ps. Päivän biisi lienee tämä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti