Tämä Iso Omena on kyllä yksi iso ristiriita. Toki täällä on paljon hienoa ja jännää, mutta myös paljon rumaa ja turhauttavaa. Aamumme alkoi sillä, että joku päätti sairastua metrossa, jolloin koko vaunu tyhjennettiin ja jäätiin ihmeissämme odottamaan seuraavaa junaa. Seuraava tuli, mutta päätti kahden pysäkin jälkeen skipata juuri sen, jossa meidän oli tarkoitus jäädä pois, sekä tämän jälkeen vielä pari seuraavaa. Fuck logic. Lopulta olimme siis päätyneet kolme pysäkkiä liian kauas, joten vaihdoimme suunnan takaisinpäin, jonka junavaunu sattui myös olemaan myöhässä ilmeisesti juuri tämän sairaskohtauksen vuoksi. Loppujen lopuksi oltaisiin varmaan helpoiten päästy kävellen.
Näinkin voi aamun aloittaa: turhautumalla metrossa.
Meitä odotti 78th streetillä ystäväni yliopiston tutorointivuosiltani, Twiggy. Tämä kaupunginosa on erittäin posh, joten kahvilamme Lady M sopi kyllä alueen maineeseen kuin nyrkki silimään. Enpä ole koskaan syönyt niin pientä ja ylihintaista salaattia. Tai siis, "salaattia". You do the judging:
Teetä ja aamupalaa.
Twiggy and the party tutor.
Twiggy lähti töihin, me Tommin kanssa Manhattanin eteläkärkeen Vapaudenpatsasta ihmettelemään. Ei maksettu överihintaista 18 € dollarin turistivenettä, vaan tyydyttiin ilmaiseen Staten Islandin lauttaan, joka ei tosin pysähdy patsaalla, mutta ajaa kuitenkin tarpeeksi läheltä, jotta voi sanoa nähneensä kyseisen leidin.
Vene, Vapaudenpatsas ja atomipommi.
Patsastelun (ja pussikaljailun) jälkeen matka pysähtyi hetkeksi irkkubaariin, joka paljastui vaatimattomasta julkisivustaan huolimatta oikeaksi piristysruiskeeksi. Oli livemusat ja kaikki!
Iloinen Tommi on iloinen.
Aurinko alkoi jo laskemaan, joten pakotin Tommin kiiruhtamaan Brooklyn bridgelle ottamaan kunnon turistikuvia. Suurinpiirtein tämä oli lopputulos:
Ja tadaa, sitten oltiinkin jo Brooklynin puolella! Missä kaikki on halvempaa ja ihmiset ystävällisempiä ja ravintolat ja kahvilat tyylikkäitä, uusiokäyttöön otettuja vanhoja tehdasrakennuksia. Eivätkä maisematkaan olleet hassumpia:
Paras löytömme oli livemusiikkia ja loistavaa tunnelmaa tarjonnut Superfine, joka löytyi sattumalta kaduilla haahuillessamme. Sieltä sai myös Kopparbergin päärynäsidukkaa! Aaah! Ja tuo hamppariannos muuten maksoi saman verran, kuin aamuinen salaattini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti