3. syyskuuta 2014

Route 66: Chicago

Huomenta vaan kaikille! Täällä heräiltiin vanhan unirytmin mukaisesti jo reippaasti ennen kellonsoittoa ja päätin käyttää tämän ajan kätevästi hyväksi. Tällä hetkellä majailemme siis tuulisessa kaupungissa homokaupunginosassa aivan järven vieressä vanhan ystäväni Daniellen luksuslukaalissa. :D Tytöt nukkuvat vielä, Tommi tuossa pelailee.

Eilen aamulla itkuisten jäähyväisten jälkeen rakas Harbor Pointimme jäi taakse, ja bussikyyti jätti meidät Madisonin lentokentälle, josta noudimme vuokra-automme. No mehän tajusimme jo bussissa matkalla, etteivät matkatavaramme mahtuisi pieneen nelioviseen perusautoon, joten tiskin tädin ehdottaessa upgradea kukaan ei vastustellut. Kolmesta vaihtoehdosta valittiin se suurimmalta kuulostava, ja tämä oli lopputulos:

Pieni menopelimme.
Tuo auto on siis VALTAVA. Mietittiin, että missäköhän on portaat alakertaan, jossa lienee vähintään poreallas ja snack-baari.

Huomio muuten autoa vuokratessa: luottokortin käyttäjän on oltava sama, jonka nimissä auto on alunperin vuokrattu, eli näin ollen minun. Mutta koska olin jo maksanut Mastercardillani tuon autovuokrauksen, ei luottokorttirajani enää venynyt auton upgreidaukseen ja one-way fee:hen, eikä kenenkään muunkaan luottokorttia voinut käyttää, joten saimme hetken puntaroida, että kuinkas tämä nyt sitten selvitetään. Noh, päädyin sitten käyttämään amerikkalaista debit-korttiani, jossa meni sitten kerralla lähes kaikki koko kesäni säästöt, mutta saimme vihdoin auton alle ja menoksi!

Pakollinen autopose.
Ajaminen oli toki sulavaa kuin suklaapuuro, joten mikäs tässä tien päällä körötellessä! Nyt kun ajatellaan, niin kyllä noin pitkälle reissulle pitää olla kunnon auto alla, joten tehtiin ihan oikea ratkaisu.

Maisemia matkan varrelta.
Näkemiin, Wisconsin!
Hello Chicago!
Madisonista meni kolmisen tuntia tänne Chicagoon moottoritietä pitkin. Aika monet tullimaksut piti tosin matkan varrella maksaa. Onneksi tästä eteenpäin ainakin hetken aikaa pysytellään pienemmillä teillä, joten säästetään hieman rahaa. Perillä laitettiin auto parkkiin ja haettiin jätskit odotellessa Sennin kaveria Nortia, jonka tapasimme sitten aliveOne-baarissa aivan kulman takana. Paikalle saapui myös tämä ystäväni Danielle, jota en ollut nähnyt 9 vuoteen! Olin ehkä hieman täpinöissäni. :)


Villiä meno bilispöydän ääressä.


Kattokoristeita.
Danielle!
Nyt sitten lähdetään tästä pikkuhiljaa etsimään aamupalaa ja sitten auto alle ja kohti Springfieldiä! Matkan varrella toki tullaan pysähtymään kylässä jos toisessakin, mutta niistä sitten lisää seuraavassa postauksessa!

- A

Ps. tässä teille letkeää aamunavausmusaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti